You're gonna miss this
You're gonna want this back
You're gonna wish these days hadn't gone by so fast
These are some good times
So take a good look around
You may not know it now
But you're gonna miss this
Suomi
torstai 7. heinäkuuta 2011
Viikko sitten palasin Suomeen. Sen jälkeen meno onkin ollut aika vauhdikasta ja en oo kotona kauheesti ollut.
Maanantai aamu (27.6.) oli yksi elämän kamalimpia. Tavattiin kasilta aamulla kaikki vaihtarit Sermon Centerillä ja pakattiin laukut AFS vapaaehtoisten autoihin. Otettiin vielä viimeisiä yhteiskuvia ja paljon kavereita tuli sanomaan hyvästit. Hyvästien sanominen perheelle oli ihan kauheeta. Mun perhe on ihan paras se tieto, etten tuu näkemään niitä pikään aikaan sattuu. Tuun ikuisesti muistamaan heidän kasvonsa kun auto kääntyi pois parkkipaikalta.
Ajettiin siitä yhelle kirkolle, jossa oli jotain pientä loppuorientaatiota ja pakkauduttiin me 45 vaihtaria kahteen bussiin ja siitä alkoi sitten 14h matka Houstoniin. Meillä oli kaksi bussia sen takia, ettei kaikkien kamat olisi mahtuneet yhteen. Saatiin siis kaikki kaksi penkkiä. En ollut nukkunut edellisenä yönä niin nukuin suurimman osan bussimatkasta. Pysähdyttiin jossain vaiheessa mäkkärissä ja huoltiksella mutta aika yhteen putkeen mentiin. Saavuttiin Houstoniin kolmelta aamuyöllä ja meidät vietiin johonkin majapaikkaan, johon sitten kaikki Houston regionin eli sieltä etelästä olevat kokoontu. Muut alueen suomalaiset (6 kpl) tuli siinä aamun mittaan. Alettiin juttelemaan suomea ja oli kyllä aika kamalan kulosta täytyy myöntää. En siis ollut ketään heistä nähnyt koko vuonna niin kyllä siinä puhuttavaa riitti. Nukuttiin lattialla ja oli aika epämukavaa. Koko leirin ideana oli siis että keräänyttiin kaikki yhteen ja maittain lähdettiin takaisin 'kotia' kohti.
Suomiryhmä lähti sieltä majoituspaikasta kahdeltatoista. Päästiin hyvin lentokentälle ja matkalaukkujen selvityksessä meni ikuisuus. Yksi ehti hukata lompakon. LEnto Amsterdamiin lähti 4:05pm ja sieltä lennettiin sellaiset 10 tuntia. KLMn kone oli kiva ja nukuin suurimman osan matkasta. Sekoitin unirytmin aika hyvin kun nukuin niin sekalaisesti. Amstedamissa oltiin kasin jälkeen keskiviikko aamuna ja sieltä suoraan seuraavalle lennolle Helsinkiin. Sekin lento meni nopeasti ja päästiin Helsinki-Vantaalle. Ootettiin laukkuja aika pitkän ja lopulta ne laittoi sen hihnan kiinni, joten ei sitten saatu tavaroita. Oli vähän kyllä tyhmää muttei sille voinut mitään. Meille luvattiin, että tavarat tulevat Amsterdamista seuraavalla lennolla ja ne tomitetaan kotiin seuraavana päivänä.
Oltiin kaikki tosi jännittyneitä kun seistiin siellä ovien takana kun tiedettiin, että perheet odottaa. Kyllä 10.5kk on aika pitkä aika. Hyvästeltiin toisemme jo ennen kuin mentiin ovista läpi sillä tiedettiin, että sen jälkeen kaikki lähtevät eri suuntiin. Kun pääsin ovista ulos niin perhe ja kavereita oli odottamassa ja kaikki hyökkäsivät halaamaan. Oli tosi kiva kun oli niin paljon ihmisiä vastassa :) Kotona odotti iso tervetulokyltti ja paljon suomalaista ruokaa!
On kiva olla kotona, vaikka ikävä onkin kova. Oon puhunut perheen kanssa skypessä monta kertaa ja saanut sieltä pari kirjettä. Kuulumisia vaihdetaan päivittäin facebookin kautta ja suunnitelmissa on mennä takaisin niin pian kuin mahdollista. Lähteminen sieltä oli 1000000000000000000 kertaa vaikeempaa kuin Suomesta lähteminen, varmaan siksi koska sitä ei tiedä milloin heidät taas näkee.
Yritän jatkaa tätä blogia, mutta nyt tämä ensimmäinen suomiviikko on ollut ihan hirveän vauhdikas ja aikaa ei vaan ole oikein ollut. Nyt pitäisi löytää motivaatio lukea ylppäreihin.,,
Maanantai aamu (27.6.) oli yksi elämän kamalimpia. Tavattiin kasilta aamulla kaikki vaihtarit Sermon Centerillä ja pakattiin laukut AFS vapaaehtoisten autoihin. Otettiin vielä viimeisiä yhteiskuvia ja paljon kavereita tuli sanomaan hyvästit. Hyvästien sanominen perheelle oli ihan kauheeta. Mun perhe on ihan paras se tieto, etten tuu näkemään niitä pikään aikaan sattuu. Tuun ikuisesti muistamaan heidän kasvonsa kun auto kääntyi pois parkkipaikalta.
Ajettiin siitä yhelle kirkolle, jossa oli jotain pientä loppuorientaatiota ja pakkauduttiin me 45 vaihtaria kahteen bussiin ja siitä alkoi sitten 14h matka Houstoniin. Meillä oli kaksi bussia sen takia, ettei kaikkien kamat olisi mahtuneet yhteen. Saatiin siis kaikki kaksi penkkiä. En ollut nukkunut edellisenä yönä niin nukuin suurimman osan bussimatkasta. Pysähdyttiin jossain vaiheessa mäkkärissä ja huoltiksella mutta aika yhteen putkeen mentiin. Saavuttiin Houstoniin kolmelta aamuyöllä ja meidät vietiin johonkin majapaikkaan, johon sitten kaikki Houston regionin eli sieltä etelästä olevat kokoontu. Muut alueen suomalaiset (6 kpl) tuli siinä aamun mittaan. Alettiin juttelemaan suomea ja oli kyllä aika kamalan kulosta täytyy myöntää. En siis ollut ketään heistä nähnyt koko vuonna niin kyllä siinä puhuttavaa riitti. Nukuttiin lattialla ja oli aika epämukavaa. Koko leirin ideana oli siis että keräänyttiin kaikki yhteen ja maittain lähdettiin takaisin 'kotia' kohti.
Suomiryhmä lähti sieltä majoituspaikasta kahdeltatoista. Päästiin hyvin lentokentälle ja matkalaukkujen selvityksessä meni ikuisuus. Yksi ehti hukata lompakon. LEnto Amsterdamiin lähti 4:05pm ja sieltä lennettiin sellaiset 10 tuntia. KLMn kone oli kiva ja nukuin suurimman osan matkasta. Sekoitin unirytmin aika hyvin kun nukuin niin sekalaisesti. Amstedamissa oltiin kasin jälkeen keskiviikko aamuna ja sieltä suoraan seuraavalle lennolle Helsinkiin. Sekin lento meni nopeasti ja päästiin Helsinki-Vantaalle. Ootettiin laukkuja aika pitkän ja lopulta ne laittoi sen hihnan kiinni, joten ei sitten saatu tavaroita. Oli vähän kyllä tyhmää muttei sille voinut mitään. Meille luvattiin, että tavarat tulevat Amsterdamista seuraavalla lennolla ja ne tomitetaan kotiin seuraavana päivänä.
Oltiin kaikki tosi jännittyneitä kun seistiin siellä ovien takana kun tiedettiin, että perheet odottaa. Kyllä 10.5kk on aika pitkä aika. Hyvästeltiin toisemme jo ennen kuin mentiin ovista läpi sillä tiedettiin, että sen jälkeen kaikki lähtevät eri suuntiin. Kun pääsin ovista ulos niin perhe ja kavereita oli odottamassa ja kaikki hyökkäsivät halaamaan. Oli tosi kiva kun oli niin paljon ihmisiä vastassa :) Kotona odotti iso tervetulokyltti ja paljon suomalaista ruokaa!
On kiva olla kotona, vaikka ikävä onkin kova. Oon puhunut perheen kanssa skypessä monta kertaa ja saanut sieltä pari kirjettä. Kuulumisia vaihdetaan päivittäin facebookin kautta ja suunnitelmissa on mennä takaisin niin pian kuin mahdollista. Lähteminen sieltä oli 1000000000000000000 kertaa vaikeempaa kuin Suomesta lähteminen, varmaan siksi koska sitä ei tiedä milloin heidät taas näkee.
Yritän jatkaa tätä blogia, mutta nyt tämä ensimmäinen suomiviikko on ollut ihan hirveän vauhdikas ja aikaa ei vaan ole oikein ollut. Nyt pitäisi löytää motivaatio lukea ylppäreihin.,,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)