Perillä

Viimeiset kolme päivää on ollu aika vauhdikkaita. Maanantaina oli sukulaisläksärit, maanantaista tiistaihin olin mökillä parin kaverin kanssa, tiistaina pakkaus ja huoneen tyhjennys (kiitos avusta!). Keskiviikkona oli sitten viimeiset hyvästit. Kavereita kävi kylässä pitkin päivää ja oli ihana nähdä ihmisiä vielä vikaa kertaa. Onneksi pakkaus ja muut isot asiat oli hoidettu aikaisemmin, eilen tarvitsi hoitaa vain pieniä paperihommia ja pakkauksen hienosäätöä, sillä painorajoitukset 23kg + 8kg tarkoittavat yllättävän vähän tavaraa.

Eilen käytiin vielä illalla perheen kanssa ulkona syömässä. Olin koko päivän selvinnyt suuremmin itksekelemättä, mutta illalla tulikin sitten itkeskeltyä vähän enemmän. Pääsin nukkumaan vasta kahdeltatoista ja nukkumisaikaa jäi vain reilu kolme tuntia, koska neljältä pitikin jo lähteä kentälle.

Oltiin lentokentällä puoli viideltä, jossa saatiin lentoliput. Päästiin baggage drop jonossa ihan alkuun, joten ehdittiin vielä kahville. Kamalinta oli viimein sanoa heipat perheelle. Onneks kentällä oli paljon muitakin vaihtareita, joten oli paljon helpompi olla. Kun päästiin turvatarkastuksesta, oli samalla tosi surullinen ja helpottunut olo. En näe ketään suomi ihmisiä vuoteen ja samalla suomielämä jäi taakse ja pääsee alottamaan vaihtarivuoden.

Lennettiin isommalla porukalla Helsingistä Amsterdamiin klo 7:00. Matka kului suurimmaksi osaksi nukkuessa lyhyiden yöunien seurauksena. Amsterdamissa oli kahden tunnin odotus, jonka jälkeen oli vuorossa 10h lento Houstoniin.

Lento oli pitkä, vaikka kaikilla oli omat telkkariruudut ja pystyi valitsemaan monesta leffasta ja televisio-ohjelmasta ja pelistä, mitä halusi tehdä. Torkahtelin välillä ja katsoin Aristokatit ja 101 dalmatialaista.

Houstonissa meidän seitsemän suomalaisen porukka sitten hajosi ja ja muut lähtivät omiin suuntiinsa. Kansas Cityyn oli lentämässä 3 ranskalaista, 7 italialaista, 2 espanjalaista ja minä. 7h odotus oli tosi pitkä, koska kaikki puhuivat vain omaa kieltään.

Lennettiin illalla Kansas Cityyn ja lentokoneessa oli KYLMÄ joten en edes pystynyt nukkumaan. Päästiin kuitenkin pitkän kahden tunnin jälkeen Kansas Cityyn. Kentällä oli vastassa paljon AFS porukkaa ja kaikki huutelivat ”Saara, Saara” kun tulin ulos koneesta. Paljon halauksia ja kysymyksiä, mutta olin niin väsynyt 30h valvomisen jälkeen, että ainut ajatus oli vain päästä nukkumaan.

Meidän vietiin Courtyard Marriott hotelliin, jossa perjantaina pidettiin orentaatioleiri. Nukuin samassa huoneessa espanjalaisen Aian kanssa. Kun olimme päässeet yöllä hotellille ja nukkumaan, Aian matkalaukku ei suostunut aukeamaan ja jouduttiin hakemaan apua, ja koko episodin seurauksena päästiin nukkumaan vasta yheden jälkeen.

Aamulla oli herätys jo kaheksalta, joka ei kauheesti innostanut. Päivän aikana meille opetettiin rahan käyttöä ja muuta hyödyllistä. Koko orientaatioleiri meni odottaessa, että perheet tulevat.Kun he sitten 4:30 tulivat, kaikki oli hirveän jännittyneitä. Laughlinit toivat kukkakimpun ja olivat tosi ihania. Ajoimme tänne kotiin heidän valtavalla 15-paikkaisella autolla.

Talo on älyttömän söpö ja kotoisa. Meidän tyttöjen huone on tosi iso ja mulla on oma vaatekomero. Sain tervetuliaislahjaksi kaikkea kivaa :)

Täällä on koko ajan älyttömän kuuma, 90-100 Farenheittia (eli noin 30-38celciusta). Lisäksi tää kosteus, mikä ulkona on, on sanoinkuvaamaton. Aina kun astuu ulos talosta, olo on kuin saunassa! Onneksi sisällä on tosi hyvä ilmastointi.