Odotukset

”Nyt kun on 3 viikkoa takana, niin osaatko sanoa mitkä asiat ovat eniten poikenneet ennakko-odotuksista?”

Suomessa ollessa kaikki olivat aina puhuneet, että täällä koulu tulee olemaan tosi tosi helppoa, vähän kuin välivuosi opiskelusta. Ajattelin, että voin ottaa vuoden ihan rennosti, koska ei arvosanat täällä muutenkaan merkitse mitään. No ensinnäkin, en osaa mennä kokeeseen niin, etten ole lukenut yhtään tai niin, että en yrittäisi kokeessa. Stressaan täällä ihan yhtä paljon kuin Suomessakin kouluhommista. Musta tää koulu on täällä vaikeeta, ei ainoostaan kielen takii vaan nää asiat on vaikeita mitä käydään, varsinkin matikassa.

Gentry ja minä

Tää perhe on osottautunut ihanaksi. Vaikka siis odotinkin että nää on kivoja, olin kyllä aliarvioinu nää. Perhe on ottanut mut tosi hyvin vastaan, oon tasaveronen perheenjäsen siinä missä muutkin. Musta tuntuu jo nyt, vajaan kuukauden jälkeen, että nää on mun siskoja ja veljiä. Hassua, että oikeesti oon tuntenu nää ihmiset vasta niin vähän aikaa! Meillä on täällä ihan normaalia perhe-elämää, kinastellaan ja halaillaan ihan niinkuin normaalisti Suomessakin.

Odotin aluksi vähän kauhulla yhteistä huonetta. Oon nukkunut omassa huoneessa nyt kuitenkin aika monta vuotta ja palaaminen takaisin yhteiseen huoneeseen ja vielä ”vieraiden” ihmisten kanssa tuntui jotenkin pelottavalta. Ajattelin, että koska tämä talo ei ole mikään valtava niin ei ole yhtään yksityisyyttä tai hetken rauhaa muista. No täällä ollessa huoneen jakaminen ei ole haitannut yhtään, pikemminkin oon kokenut tämän hyväksi jutuksi, sillä en voi sulkeutua yksin omaan huoneeseen ja eristäytyä. Oon koneella lähes aina olkkarissa, jossa muutenkin vietetään suurin osa ajasta. Siinä samalla jutellaan päivän tapahtumista ja muusta.

Ruokaa odotin mielenkiinnolla, koska en tiennyt yhtään mitä odottaa. No siis täällä syödään lämpimät ruuat ihan terveellisesti, ei mitenkää rasvasta tai mitää, aika usein kyllä pitsaa. Mut täällä on kauheesti snacksejä kaapit täynnä, suolakeksejä ja sellasta. Onneks täällä on myös aina jääkaapissa valmiiksi leikattua vesimelonia jota syön ihan älyttömästi. Koulussa saan ilmasen kouluruuan, mutta se on lähes aina kamalaa, esimerkiksi hampurilaisia ja pitsaa yms, joten otan eväät joka päivä mukaan. Yleensä mulla on kalkkunaleipä, oillimehu, viinirypäleitä, fruit snacksejä ja rice crispies patukka. Välillä lisäks pieni pussi sipsejä, mutta ei se mua hirveesti innosta nii yleensä jätän sen pois. Teen siis itse eväät, että saan valita mitä pakkaan.

En tajunnut, että päivät on näin täyteenahdettuja. Herään kuudelta, oon koulussa 7:25-2:13, koululta lähtee bussi tenniskentille 2:30, treenit on 3-4:30, kotona oon viiden jälkeen ja sitte vielä läksyt ja suihku ja ruoka ja yhtäkkiä kello onkin jo puol yhdeksän ja oon tosi väsynyt. Oon vielä illalla usein hetken koneella ja meen sitten nukkumaa. Jos on matsi, riippuu onko vieras vai koti, oon kotona 6-7 aikaa ja sitten samat hommat hoidettavana kuin normaalipäivänä. Miten muka Suomessa ehdin arkipäivänä käymään kaupungilla tai olla kavereiden kanssa. En tajua!

En osannut odottaa myöskään sitä, että koulu olisi oikeasti noin vauhdikasta. Siis Märskyssä viisi minuuttia luokan vaihtoon olisi riittänyt ihan hyvin ja siellä ei hirveästi haittaa, jos tulee vähän myöhässä. Tää koulu on paljon isompi ja täällä myöhästyminen ei oo vaihtoehto. Heti kun kello soi tunnin päätteksi, pitää lähteä reippaasti luokasta ja kiiruhtaa massan mukana seuraavaan luokkaan. En oo enää myöhästynyt tunneilta, yleensä saavun luokkaan samaan aikaan kun kello soi. 20 minuutin ruokailukin on ihan naurettava, tosin se kyllä tuntuu nykyään jo pitkältä ajalta, ehtii istua ja jutella kavereiden kanssa. Varsinkin kun otan omat eväät niin ei tarvitse jonottaa ruokaa.

Miten Lila pääsee kaikkiin kuviin...?

Englanti kielenä – no en odottanut siltä oikeastaan mitään. Suomessa en oo mitenkään kovin hyvä enkussa. Täällä oon ollut ihmeissäni, kuinka hyvin nää ymmärtää mua. Tiedän, etten puhu läheskään aina oikein, mutta silti tuun hyvin ymmärretyksi. En ajattele kauheasti kun puhun, sanon mitä mieleen tulee, en erityisemmin yritä muodostella ensin päässäni kieliopillisesti hienoja lauseita. Kouluenglanti on kyllä niin erilaista kun tää miten nää sitä kieltä käyttää. Oon oppinu hirveesti uusii sanoja ja sanontoja. Alussa oli aika ärsyttävää kuulla pelkästään ja koko ajan englantia, mutta nyt se ei enää yhtään ärsytä. Piti keskittyä aina kun joku puhui, onneksi nyt on jo paljon helpompaa. Uskon että tässä kymmenessä kuukaudessa tuun oppimaan ihan sujuvasti tän kielen!

Tässä on nyt jotain juttuja joita keksin, ehkä myöhemmin tulee mieleen lisää :) Laitoin tähän postaukseen nyt vanhoja kuvia kun en jaksanut siirtää uudempia koneelle.