uutisia

tiistai 5. lokakuuta 2010

Mulla on ollut tavoitteena, ettei tällaista taukoa tulisi, koska täällä tapahtuu koko ajan, ja unohdan asioita nopeasti! Nyt viimepäivinä tämä kirjoitusinto vaan ei ole ollut ihan huipussa. En vain ole osannut aloittaa kertomista. Tätäkin olen nyt kirjoittanut kauan, koska olen miettinyt, miten sanon asiat. Kuten monet varmaan jo tietää, nyt viimepäivinä on tullut ikäviä uutisia, eli hostisään liittyviä juttuja.

Torstaina koulun jälkeen oltiin Mäkkärissä odottelemassa harkkojen alkua, Kendyl sai puhelun, mom soitti ja kertoi että dad on todella huonossa kunnossa. Lapset lentävät 4pm Houstoniin. Lähdettiin sitten äkkiä kotiin pakkaamaan. En siis ite mennyt mukaan, muutin takasin Sandbergeille.

Perjantaina tuli kesken koulupäivän ikäviä uutisia, dad oli kuollut. (Mietin tässä 10minuuttia miten sanoa ton toisilla sanoilla mut en keksinyt mitään korvaavaa.) Olen iloinen, että lapset ehtivät hyvästelemään dadin vielä viimeisen kerran. Tyhmä kirjoittaa tätä näin jäljessä, teksti olisi ollut varmasti ihan erilainen jos olisin kirjoittanut tapahtumista oikealla hetkellä... Mutta olen siis itse ihan kunnossa, huolissaan vaan perheestä. He kyllä näyttävät pärjäävän tällä hetkellä yllättävän hyvin.

Lähdettiin sitten kesken koulupäivän kotiin vähän lepäilemään ja juttelemaan. Tenniksen jälkeen illalla oltiin siivoilemassa meillä ja myöhemmin pizzalla Mariah'n luona, minä, Cassie, Morgan, Megan ja Taylor.

Lauantaina olin ensimmäisillä baby showereilla! Talo oli tosi hieno, ja alueelle oli erilliset portit, eli sinne ei ihan kuka tahansa pääse. Hienoa ruokaa ja vauvan vaatteita, ei nyt mikään kummallinen juhla. Illalla oli FCA meeting. Se on suomennettuna suunnilleen urheilijat ja kristinusko. Eka kokoontuminen oli mun hissan ja governmentin open luona. Niiden talo on tosi hieno ja takapiha ihan valtava! Pelattiin siellä krokettia ja ladder ballia yms ja istuttiin nuotiolla ja syötiin smorseja (kahden keksin välissä suklaata ja grillattu vaahtokarkki). Toi on siis meiän koulun juttu, en edelleenkää oo ihan varma mikä sen tarkotus on, mutta ihan kiva toi eka tapaaminen oli!

Sunnuntaina oli aamulla Sunday School, eli siis Sandbergien kirkon koulu, ja heti sen jälkeen kirkko. Tykkään näiden kirkosta, koska kaikki on siellä kavereita ja aina kirkon jälkeen mennään isolla porukalla ulos syömään. Kirkon jälkeen lähdettiin Cassien kanssa shoppailemaan ja sain ostettua parit farkut ja kameran! Eli nyt olen siis Canon EOS Rebel XS:n onnellinen omistaja :) Illalla yhdeksältä menin käymään kotona, mun perhe oli tullut takasin Houstonista lauantaina myöhään illalla. Oli ihana nähdä kaikkia, etenkin momia, sillä en ollut nähnyt häntä kolmeen viikkoon. Olin siellä reilut pari tuntia, ja kaikki olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Kuulin juttuja ja vaihdettiin viime päivien kuulumiset. Asun nyt tämän viikon Sandbergeilla, koska koti on aika sekaisin kun siellä pyörii sukulaisia ja hirveästi järjesteltävää ennen hautajaisia. Olen iloinen tästä päätöksestä, sillä en ole nähnyt suurinta osaa suvusta eikä houkuta tutustua ihmisiin näissä merkeissä.

Meillä oli perjantaista sunnuntaihin hoidossa näiden kirkkotuttujen 3-vuotias Sammi ja 5-vuotias Becca. Oli aika villejä tapauksia... Mutta söpöjä tyttöjä :)

Tänään, maanantaina meillä oli ensimmäinen Distric peli. Hävittiin Trumanille, mutta viime aikaisten tapahtumien johdosta meidän varsityssä pelasi kolme jv pelaajaa... Illalla oli Powderpuff harkat, mutta en oikein voinut tehdä mitään. Pelkään vähän, etten voi pelata, peukku ei tykkää edes juoksemisesta kauheasti.

7 kommenttia:

  1. Kertoks ne sulle, mistä se nimi smore tulee?

    Ootko lukenut sähköpostisi ja vastannut Miajalle ja Brendanille?

    VastaaPoista
  2. Hurjaa ja todella kurjaa. Elämä ikävä kyllä välillä on. Voimia kaikille.

    Ja sitten arkeen: Älä juokse, jottei peukku tärise ja paraneminen hidastu. Oot saikulla!

    VastaaPoista
  3. R: ei kertonu! joo vastasin, ja Denise tais laittaa sulle tai äidille spostia, tai ainakin se kirjotti sitä tänään.

    A: Kiitos. En tykkää saikusta! teen muutenkin ihan liikaa tällä peukulla, vaikka yritän varoa. Mutta kun se ei oo enää kauheen kipee, nii kynä vahingossa kulkeutuu normaaliin asentoon, ja vaikka en pystykkää sitä koukistaa nii jännitän sitä silti...

    VastaaPoista
  4. Jep, hurjaa ja kurjaa ja voimia kaikille. <3

    VastaaPoista
  5. voi ei =( mietin tässä 5min mitä sanoa, mut en pysty.

    VastaaPoista
  6. Oi voi, kamalan ikävä uutinen. Toivottavasti perhe jaksaa katsoa tulevaisuuteen ja sinä jaksat heidän surussa! Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ja anna sen peukun levätä, ettei jää yhtä vinoksi kuin Piun pikkurilli :)

    VastaaPoista
  7. P: kiitos<3

    M: :( mullakin oli vähän ongelmia kirjottaa siitä...

    P: kiitos :)

    VastaaPoista