Baby Think It Over

Mulla on koulussa yhtenä aineena parenting. Äidin eka reaktio oli sunnilleen ”mitä ihmettä teet jossain parentingissa vaihtamassa vaippoja teiniäitien kanssa?” No ei se ihan tollasta ole kuitenkaan :) Eli koko aineen ideana on opettaa nuorille vanhemmuutta, hyviä ja huonoja puolia. Meiän ryhmässä on kaks raskaana olevaa tyttöä, mutta sitten ne 28 muuta on siellä ihan vaan mielenkiinnosta, samoin kuin kaikissa muissa ryhmissäkin olevat. Tammikuussa alotettiin ihan alusta ja ollaan käyty läpi vastasyntyneet ja nyt ollaan kuuskuukautisissa vauvoissa. Opetellaan vauvojen viittomakieltä ja erilaisia itkuja. Otin kurssin vaan sen takia, että sitä opettaa koko koulun paras ope ja kaikki suosittelivat sitä. En oo kyllä katunu; ei Suomessa olis tollaseen mahollisuutta ja oon oppinut tosi paljon hyödyllisiä juttuja!

Yhtenä projektina on 'Baby, Think It Over'. Saadaan siis tietokone vauvanukke hoitoon 24 tunniksi ja siitä pitää pitää huolta. Se rekisteröi cry, neglect ja abuse, ja siitä saa arvosanan. Cry mitataan minuutteina, neglect aikaa tulee siitä, jos vauvan antaa itkeä liian kauan ja abuse, jos vauvan laittaa esimerkiksi mahalleen. Projekti alkoi sillä, että saatiin ”ostoslistat” ja mentiin Morganin kanssa Babies R Us ettimään hinnat kaikkiin listalta löytyviin vauvantarvikkeisiin. Paikka on aika overwhelming ja ei tosiaan tee mieli mennä sinne enää uudestaan. Ja sitäpaitsi vauvat on kalliita...

kello 3am...

Viime keskiviikkona oli sitten mun vuoro ottaa vauva kotiin. Otettiin ne Morganin kanssa samana päivänä, että on helpompaa. Mentiin siis aamulla ms Kuiperin luokkaan, jossa saatiin auton turvaistuimet, joissa vauvoja pitää pitää, peitot, avainrannekkeet ja vauvat. Vauvat on siis oikean painoisia, siinä sai vähän käsilihakset treeniä päivän aikana. Vauvat toimivat niin, että ne itkevät epäsäännöllisesti, yleensä 30 minuutista vajaaseen kahteen tuntiin aikavälillä. Vauvan mukana tulee avainranneke, jossa on sellainen tunnistin, joka sopii vauvan selässä olevaan tunnistimeen. Ensiksi vauva alkaa vaikeroimaan (jota ei jatku kovin kauaa) ja siinä vaiheessa pitäisi saada se avain siihen vastakappaleeseen, jolloin vauvasta kuuluu äänimerkki. Sen jälkeen pitää alkaa heijaamaan vauvaa, joko siinä istuimessa tai sitten sylissä. Jos sitä avainta ei siis saa sinne vauvan selkään nopeasti, se alkaa itkemään. Ja se ei ole siinä mielessä oikea vauva, että sitä heijaamista pitää tehdä kovaa. Se toimii luultavasti niin, että vauvan sisällä on joku paino, ja se paino pääsee liikkumaan edestakaisin ja molemmissa päissä on tunnistimet. Jos sitä heijaamista ei tee tarpeeksi kovaa, ne tunnistimet ei reagoi ja vauva alkaa itkeä. Heijaamisaika on kanssa epäsäännöllinen; parhaassa tapauksessa vauva naurahtaa jo viiden minuutin jälkeen, huonoimmassa vasta 25 minuutin jälkeen. Kun vauva naurahtaa, niin silloin tietää, että on onnistunut ja seuraavat 30 minuuttia vähintään on taas rauhallista.

Koulupäivä meni aika leppoisasti vauvan kanssa. Matikan tunnilla meitä oli paikalla vaan puolet, joten istuttiin koko 90 minuuttia ringissä ja pelattiin sanapelejä ja ope vaan naureskeli meille. Siellä tunnilla yks mun kaveri oli ihan innoissaan kun se vauva tarvitsi huomiota ja oikein iloisesti annoin hänen rauhoitella sitä vauvaa. Liikkatunnilla minä ja Morgan istuttiin vauvojen kanssa toisessa huoneessa, sillä ei voitu jättää niitä valvomatta ja salissa ei kuultu niiden itkua. Eli eipä tehty oikein mitään mutta silti oli kivaa.

Eka ongelma oli sitten soccer harkat. Sovittiin Morganin kanssa, että mä vahdin vauvoja ekan puolen ja hän tokan. Vauvat on aika hiljasia, eli pitää olla siinä vieressä, että kuulee kun ne itkee. Onneksi pari jv tyttöä ei pystynyt treenaamaan vammojen takia, joten he sitten vahtivat vauvoja ja päästiin Morganin kanssa treenaamaan.

Illalla mulla oli suunnitelmissa viime vuonna täällä olleen suomalaisen vaihtaritytön tervetulojuhlat, kun hän tuli moikkaamaan perhettä. Koko automatkan sinne se vauva itki, ja autossa heijaaminen ei oo se kaikista helpoin juttu. Mun käsilihakset kuoli. Voin sanoa, että suomi ei oikein sujunut, ja suurimmaksi osaksi puhuttiin enkkua. Kuulin miten Suomessa menee ja sain ruisleipää nam. Oli hassua kun ekaa kertaa mulla oli oma kieli, jota muut ei ymmärrä. Yleensä saksalaiset tai ranskalaiset yms pystyy puhuu salassa muilta kun ei tajuta niiden kieliä. Oon ainut suomalainen täällä niin en pysty puhumaan kenenkää kanssa suomea. Kaikki paikalla olleet oli ihan innoissaan vauvasta ja halusivat vuorotellen heijata sitä kun se itki.

Oltiin sovittu aikaisemmin Morganin kanssa, että vietetään yö heillä niin voidaan yhdessä vahtia vauvoja. Majoittauduttiin heidän sohvalle viettämään iltaa. Vauvat ei siis tosiaan itkeneet samassa tahdissa, yleesä mun eka ja vähän myöhemmin hänen. Juteltiin ja katteltiin telkkaria myöhään yöhön, ja siinä kolmen maissa alettiin nukkumaan. Heillä on kolmen henden sohva niin, että niistä kahdesta reunimmaisesta paikasta saa sellaisen jalkatuen ylös, että siinä voi jotenkin nukkua. Laitettiin vauvaistuimet ja vauvat keskelle, ja nukuttiin niin, että päät oli ihan kiinni vauvojen vatsoissa. Oon heavy sleeper, niin pelkäsin, etten herää vauvan ininään. Pelkäsin turhaan, heräsin omaan ja Morganin vauvaan. Siinä neljältä aamuyöllä puoliunisena se avaimen sinne selkään saanti ei oo ihan yksinkertaista. Samoin se noin 15 minuutin heijailu...

Nukuin yön aikana kaksi tuntia. Lähettiin kouluun ennätysaikaisin, sillä haluttiin päästä eroon niistä vauvoista niin pian kuin mahollista. Luovutettiin vauvat opelle, ja saatiin kuulla tulokset, molemmat teki hienosti, ei yhtään neglect tai abuse. Torstain koulupäivä olikin sitten aika kamala sen kahen nukutun tunnin jälkeen, mutta selvisin kunnialla.

Vauva itki sen 24 tunnin aikana 18 kertaa. Meidän meidän piti pitää päiväkirjaa itkukerroista, milloin alkoi ja milloin loppui ja lisäksi kirjoittaa kommentteja. Ne yölliset kommentit eroaa vähän muista, ”never gonna have babies”. Ja onneksi ne vauvat ei kuule, ei olis kovin kaunista kuultavaa. Mutta kyllä toi oli opettava kokemus, en välttämättä tekis uudelleen mutta sai ainakin ajattelemaan. Parentingin tarkoitus ei oo saada nuoria luopumaan ideasta hankkia vauva, mutta saada heidät miettimään useammin kuin kahdesti, milloin on hyvä aika sille. 

 

P.S. 2 kk jäljellä.........
P.P.S. tiistain pelistä oli juttua Examinerissa.

PROM

Promiin (joka oli siis lauantaina 23.4.) valmistautuminen alkoi jo reilu kuukausi sitten mekkojen etsinnällä ja hankinnalla. Mulla kävi hyvä tuuri, löysin täydellisesti istuvan mekon ja kaiken lisäksi ilmaiseksi. Lee's Summitissa on sellainen kirkko, joka jakaa ilmaisia prom mekkoja ja löysin sen sieltä. Kendylin kanssa oli vähän enemmän ongelmia, hän on niin pitkä että on tosi vaikea löytää oikean pituista mekkoa. Kendyl löysi onneksi mekon ”pienen” etsinnän jälkeen. Molemmilla oli kengät valmiiksi, joten niitä ei tarvinnut etsiä. Koska olen foreign exchange student niin sain kaksi lippua ilmaiseksi promiin. Kendyl oli mun date, sillä annoin toisen lipun hänelle.

Torstai-iltana mentiin Kendylin kanssa spray tanning, täällä ihan tosi monet tekee sitä, vielä enemmän kyllä ihan normaali solarium on käytössä. Ei oltu kumpikaan aikaisemmin käyty, ja ihan jännä kokemus. Kendyl otti tummimman mahollisen ja mä otin normaalin, mutta olin silti paljon ruskeampi kuin hän... Perjantaiaamuna mentiin Morganin ja hänen äitinsä kanssa laittamaan rakennekynnet(?). Tuli aika jenkki fiilis kun täällä kaikki tytöt valmistautuvat promiin samalla tavalla, kynnet laitettuina ja ruskettuneina. Ei ollut eka suunnitelmissa tehdä kumpaakaan, mutta päätin sitten että täällä kun kerran ollaan niin miksi ei.

 

Lauantaina menin Morganille yhden aikaan valmistautumaan. Laitettiin eka Cassien kanssa Morganin hiukset ja sitten mun. Megan tuli paikalle vähän myöhemmin ja valmistauduttiin siinä sitten rauhassa ja kivaa oli. Tykkään kaikissa tansseissa niistä ennen ja jälkeen osioista, se tanssi ei edes ole se tärkein juttu. Yllättävän helposti sujui koko juttu eikä saatu paniikkia aikaan.

Tavattiin 5:30pm Bingham-Waggoner puistossa. Tai se on sellainen kartano tyyppinen paikka jossa on monia vanhoja rakennuksia ja iso piha. Meidän ryhmään kuului Kendyl, Morgan, Megan, Mariah, Taylor, Anthony, Ryan ja minä. Mentiin tosi sekalaisella porukalla, Taylor ja Ryan tosin olivat date. Vietettiin kuvia ottaessa reilu tunti ja poskilihakset kyllä kipeyty hymyilemisestä. Kaikkien vanhemmat ja sisaruksia oli kuvaamassa, eli ihan monta kamerallista kuvia tuli.

Puoli seitsemän jälkeen suunnattiin neljällä autolla illalliselle. Mentiin italialaiseen ravintolaan, Zio's, ja saatiin aika monia katseita kun oltiin kaikki pukeuduttu niin hienosti. Söin tosi hyvää pastaa ja meillä oli kivaa :) Prom alkoi kahdeksalta Rhapsody nimisessä juhlatalossa, joka on reilun 10 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Oltiin aluksi aika huolissaan kun paikka ei oo kauheen iso että miten mahdutaan sinne. Olin Morganin kanssa samassa autossa ja menomatkalla pysähdyttiin moikkaamaan kirkkokavereita, joten päästiin paikalle vasta 8:45. Meno oli jo siinä vaiheessa iltaa vauhdikasta, tanssilattia oli täynnä ja musiikki täysillä (DJ oli hyvä!). Tila ei ollut mikään valtava, mutta tosi nätisti koristeltu. Tarjolla oli suklaaseen dipattuja mansikoita ja muuta pientä syötävää, sekä lisäksi photobooth, jossa otettiin aika monet kaverikuvat illan aikana. Tyttöjen mekot olivat tosi nättejä ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Prom on tosi iso juttu kaikille täällä, vähän niin kuin meidän wanhat. Suurin osa ajasta vietettiin tanssilattialla mutta sisällä oli aika kuuma, joten ulos meno mahdollisuus oli järjestetty tosi kivasti. Melkein kaikki kaverit olivat paikalla kun prom oli vaan senioreille niin meno oli ihan erilaista kuin esim homecomingissa. Kello yksitoista tuli nopeasti ja sitten pitkin jo lähteä.

Käytiin kotona nopeasti vaihtamassa vaatteet (minä, Morgan ja Stian, joka liittyi meidän matkaan) ja suunnattiin Lunar Bowliin keilaamaan. Päästiin sinne puoli yhden aikaan ja tavattiin loput meidän ryhmästä ja toinen ryhmä, jonka seuraan liityttiin. Ite en keilannut vaan hengasin kavereiden kanssa. Suunnilleen kaikki mun senior kaverit oli keilaamassa eli oli ihan huippua. Pääsin kotiin puoli kolmen jälkeen aamuyöllä.

En odottanut promilta hirveästi mitään, kun ei nämä koulun tanssit mitään ihmeellisiä ole olleet. Prom kuitenkin yllätti tosi positiivisesti ja oli hyllä paras tämän tyyppinen tanssi missä olen ollut! Se fiilis ja jutut mitä tehtiin osui aika nappiin ja vietin yhden parhaista illoista täällä :) Harmi että se on nyt ohi, voisin kokea sen uudestaan ihan koska vaan!

Luin tän tekstin läpi, eikä kuulosta mitenkään hirveän erikoiselta, mutta mulla ei oo ihan paras päivä (päätä särkee) niin kirjotus fiilis oli vähän huono. Mutta koittakaa kuvitella tositositosi kiva ilta niin sitten tiiätte millanen juttu prom mulle oli :)

Loppuviikko

Jätin kameran Hannahlle, joten kuvia ei nyt ole. Anteeks jos joku sai sydärin lukiessa edellistä tekstiä, mutta ainakin saitte vähän käsitystä mikä se tunnelma siellä oli kun seurattiin sitä esitystä.

Viime viikolla oli siis kolme peliä, tiistai, torstai ja perjantai. Torstaina pelattiin Fort Osagea vastaan, ei olla voitettu niitä viimeiseen moneen vuoteen. Peli oli kotipeli pitkästä aikaa, ja kun FO on kanssa rival school niin katsojiakin oli ihan kivasti. Meillä on sääntö, että paikalla pitää olla ennen kun jv peli alkaa, eli ennen viittä. Ja vaikka oma kello näyttäisi 4:58, jos peli on käynnissä niin silloin on myöhässä. Jos on myöhässä niin ei saa pelata ekalla puoliskolla eli ekaa 40minuuttia. Lähdettiin Kendylin kanssa kotoa 15 vaille, ja koululle ajaa viisi minuuttia. Kun päästiin perille niin tajuttiin, että peli oli jo käynnissä. Siinä sitten harmiteltiin ja juostiin paikalle. Peli oli alkanut viistoista minuuttia etuajassa, ja ainoastaan 3 varsity pelaajaa oli paikalla oikeaan aikaan. Tuomarit olivat alottaneet pelin ajoissa koska illalle oli luvattu myrskyä. Koska coach Straub ei olisi pystynyt pelaamaan vaan kolmella pelaajalla niin saatiin sitten kuitenkin pelata. Meitä ei oltu muutenkaan informoitu aikaisemmasta alotuksesta niin ei meitä oikein voi syyttää siitä että oltiin myöhässä...

Pelasin ihan hyvin, huonommin kuin tiistaina tosin. Hävittiin 3-0, kaikki maalit tulivat ekalla puoliajalla. En tajua miksi Straub peluuttaa ”ykkös”maalivahtia ekalla puoliajalla, kun hän on selvästi huonompi kuin toinen maalivahti. Tykkään meidän coachista, mutta välillä hän on vähän turhan kiltti.

Perjantain peli oli Park Hill South vastaan vieraspeli. Viime vuosina ollaan hävitty niille vähintään 10-0 joka kerta, ja siis jos toinen joukkue menee kymmenen maalin johtoon niin silloin peli keskeytetään. Tavoitteena oli siis se, ettei päästetä heitä kymmenen maalin johtoon. PHS:ää kuvailtiin mulle näin: ”ne on kuin robotteja, jotka on ohjelmoitu pelaamaan vaan futista.”

Päästiin pelipaikalle parin eksymisen jälkeen puoli viideltä. Oli vähän tuulista ja kylmä, joten istuttiin tuulensuojassa peittojen alla. Siinä vaiheessa ei se odottelu näyttänyt kauhean hyvältä. Kun jv peli oli puolivälissä, siirryttiin lämmittelemään. Harkkanurmi oli tihkusateen jäljiltä ilan mutaa ja märkä, niinpä kengät ja sukat olli ihan läpimärät. Oltaispa sillon oltu ilosia siitä säästä.... Pelin alkaessa tihkusade oli yltynyt, muttei ollut mitenkään hirveän paha. Onneksi mun ei tarvinnut istua vaihtopenkillä kauaa. PHS teki maalin ekan 20sekunnin aikana, ja seuraavan seitsemän minuutin sisään kaksi muuta. Pääsin kentälle siinä vaiheessa, ja pelasin ekan puoliajan loppuun, eli 33minuuttia. Eka kerta kun sain pelata niin pitkään, ja yleensä coach vaihtaa pelaajia useammin. Pelasin oikeana puolustajana. Puoliajalle tultaessa tilanne oli 5-0. Ilma oli ihan jäätävä, hirveä tuuli ja vettä tuli viistosti ja asteita oli ehkä +5C. Aika ihanteellista. Vaihtopenkillä istuminen oli ihan kuolemaa, eikä kentälläkään ollut paljon parempi. Reidet oli niin jäässä että niistä oli mennyt kaikki tunto, samoin kuin sormista, ja läpimärät kengät oli tuskaa. Tokan puoliajan vikat 20 minuuttia olivat yhdet elämäni pisimmistä, kaikki vaan toivoivat, että aika menisi nopeammin. Hävittiin lopulta 8-0 ja heti kun pilli soi ottelun päätteeksi, käteltiin vastustajat ja juostiin bussiin.  Mutta siis, ne oli kyllä ihan eri tasoa kuin aikaisemmat vastustajat, pyöritti meitä aika hyvin. Onneksi olin tajunnut ottaa jätesäkin mukaan futiskassille niin tavarat pysyi kuivina. Ja äiti, olin fiksusti ottanut vaihtovaatteet mukaan, enkä siksi tullut kipeeksi!

Lauantaina lähdettiin aamulla serkuille kylään, sillä Kendylin prom mekko täytyy pienentää. Täti työskentelee sellaiselle firmalle, joka suunnittelee scrapbook tavaraa (kirjoja, tarroja, papereita yms) joten hän saa niitä ilmaiseksi ja heillä on kokonainen huone vaan sille tavaralle. Oltiin Gentryn kanssa aika taivaassa kun saatiin ottaa sieltä niin paljon tavaraa mukaan kun haluttiin. Suunniteltiin myös kutsut graduation partyihin :) Lähdettiin minä, Kendyl, Max-serkku (7v), täti ja hänen äitinsä The Nelson-Atkins museum of Art päiväretkelle. Museo on Kansas Cityssä, ihan Plazan vieressä. Oli tosi mielenkiintoista, sillä Maxin mummo on taiteilija ja hän tietää kaiken museosta, joten saatiin mielenkiintoista informaatiota ja nähtiin ne parhaat jutut siellä. Syy, miksi mentiin oli se, että siellä oli meneillään Claude Monet näyttely, tai siis museo omistaa yhden Monet'n Water Lilies maalauksen, mutta muutaman kuukauden ajan kaikki kolme Water Lilies taulua ovat saman katon alla, vierekkäin niinkuin Monet ne aikoinaan halusi. Tällainen tapahtuma, kaikki kolme maalausta vierekkäin, tapahtuu kerran 30 vuodessa ja siksi piti päästä katsomaan se. Oli se aika vaikuttava taideteos, kolme valtavaa kangasta vierekkäin. Opin myös, että Monet tykkäsi tosi paljon japanilaisesta tyylistä, eli kaikissa maalauksissa on kolme kerrosta (tulevaisuus, nykyaika ja menneisyys). Monet halusi kuvata kolme kerrosta maalauksessaan, ja siinä voi nähdä auringon heijastumisen yhtenä kerroksena, water lilies on toinen kerros ja veden alainen maailma kolmas kerros ja tämän kaiken voi siis nähdä maalauksessa.

Kun pääsin kotiin museosta (monen tunnin jälkeen), suuntasin melkein suoraan Hannahlle ja Benyalle yökylään. Meitä oli siellä melkein kaikki Independencen tytöt plus pari muuta. Eli siis minä, neljä saksalaista ja kolme thaimaalaista. En onneksi erotu joukosta, sovin hyvin saksalaisten vaaleahiuksisten sinisilmäisten tyttöjen sekaan. Vietettiin ihan perus tyttöjen iltaa, syötiin, katottiin leffaa ja juteltiin. Nukkumaan päästiin siinä kahden maissa ja aamulla herätyksen jälkeen pidettiin iso tyynysota. Oli kiva olla ihan vaan tyttöjen kesken ilman AFSää :)

Tänään oonkin sitten ollut Gentryn ja Tristanin kanssa Noodles and Co:ssa syömässä ja Tristan ajeli meitä ympäriinsä; olin ekaa kertaa sen kyydissä. Hyvin se ajaa! Ilta on kulunut koristellessa kalenteria kaikella sillä scrapbook tavaralla. Itkeskeltiin Gentryn kanssa kun mietittiin miten vähän aikaa on enää jäljellä. Reilut kaksi kuukautta ja sitten tää vuosi on ohi. Ei sitä vaan pysty käsittää...

”Where we love is home -

home that our feet may

leave, but not our hearts”

-Oliver Wendell Holmes

Car crash

 
Todistin tänään auto-onnettomuutta. Koulun takana olevalla tiellä oli auto kyljellään, yksi tyttö makasi maassa yltä päältä veressä ja autosta roikkui kolme muuta ulkona, tajuttomina. Aika pian kuskina toiminut tyttö pääsi kipuamaan ulos autosta ja hän oli ihan shokissa; tärisi kauttaaltaan ja itki. Paikalle oli osunut toinen auto, josta hyppäsi ulos viisi nuorta. He alkoivat huutaa ja itkeä, pari viisasta otti onneksi homman haltuun ja soitti 911. nuorisoporukan ainoa poika otti ohjat käsiin ja yritti rauhoitella kuskina toiminutta tyttöä. Yksi tyttö oksensi kun ei pystynyt katsomaan sitä verta. Autosta alkoi kuulua vaikerrusta ja selvisi, että kyljellään olevassa autossa oli ollut viisi ihmistä, yksi heistä oli päätynyt tielle. Hätäajoneuvoja jouduttiin odottamaan vain 3 minuuttia, mutta se tuntui ikuisuudelta kun tiesi miten paha olla ihmisillä oli auton sisällä kun he huusivat ja itkivät.

Poliisi ja kaksi paloautoa saapuivat ensimmäisinä. Poliisi pidätti hysteerisen kuskin, sillä hän oli aiheuttanut onnettomuuden. Onneksi se oli vaan yhden auton auto-onnettomuus niin ei ollut enempää kärsiviä ihmisiä. Toinen poliiseista alkoi kuulustelemaan nuorisojoukkoa, joka oli osunut paikalle ensimmäisinä. Yksi palomiehistä totesi maassa makaavan tytön kuolleeksi, ja autossa olevien kahden tytön tilan olevan ”ok”, pojan tilan kriittiseksi. Kuollut tyttö pelasi mun kanssa samassa tennisjoukkueessa syksyllä. Ambulanssi tuli paikalle pian. Pelastuspartio laittoi uhreille niskatuet ja alkoivat irrottaa auton kattoa. Molemmat autossa olleet tytöt olivat hereillä, toinen shokissa ja toinen juuri ja juuri tajuissaan. Katon irroittaminen kesti ikuisuuden ja kaikki paikalla olleet ”silminnäkijät” itkivät hysteerisesti. Kun katto saatiin vihdoin irrotettua, pelastuspartio pääsi käsiksi uhreihin ja alkoivat varovasti irrottaa heitä. Tytöt saatiin ulos ensimmäisinä ja heidät vietiin ambulanssilla pois toinen siinä vaiheessa jo tajuttomana. He olivat verisiä ja vaatteet riekaleina. Paikalle saapui rikostutkija joka otti kuvia koko operaation ajan. Joku soitti helikopterin paikalle ja se laskeutui läheiselle nurmikentälle. Vakavasti loukkaantunut poika saatiin viimeisenä ulos autosta ja hänet kiidätettiin helikopterille. Kuollut tyttö siirrettiin ruumispussiin ja auton perään odottamaan vientiä pois. Palomiehet siivosivat suurimman osan onnettomuusautosta pois ja koko juttu oli ohi reilussa puolessa tunnissa.

En oo koskaan kokenut mitään yhtä järkyttävää, vaikka tämä auto-onnettomuus olikin lavastettu. Joka vuosi senioreille järjestetään mock car crash, jossa näytetään oppilaille stupid driving vaaroja. Tällä kertaa kuskina toiminut tyttö oli tekstannut ajaessa ja näin aiheuttanut onnettomuuden. ”Onnettomuuden” jälkeen mentiin auditorioon, jossa poliisi ja sairaanhoitaja puhuivat auto-onnettomuuksista ja kertoivat omista kokemuksistaan. Lisäksi siellä oli yksi nuori mies joka oli itse ollut auto-onnettomuudessa ja tämän takia koomassa monta kuukautta ja hän kertoi meille kokemuksistaan. Meiän senior class ei ole varmaan koskaan ollut yhtä hiljainen, jokaikinen oppilas kuunteli sanatarkasti kaiken mitä meille kerrottiin. Osa porukasta itki ja kaikki olivat tosi vakavia. Vaikka se olikin vaan näytelmä (Morgan esitti ythä silminnäkijää), se oli tosi hyvin toteutettu ja herätti paljon tunteita. Ei Suomessa tällaista järjestettäisi, Morgan soitti oikeasti 911 ja he lähettivät poliisi- ja paloautot sekä ambulanssin ja helikopterin. Tällainen esitys ei tosiaankaan ole halpa, mutta nähtiin miltä auto-onnettomuus näyttää ja täällä se on iso juttu kun niin monilla on autot ja kuskit ovat nuoria. En tuu koskaan unohtamaan mitä koin tänään.

Kuvat © Holly S.

Yksi keskiviikko mun elamasta

Herasin aamuyolla 3:42 siihen, etta kissa nukkui mun paalla. Meidan huoneessa on vain yksi ikkuna eika sekaan oo kovin iso niin en varmasti pystyisi nukkumaan siella ellei meilla olisi kattotuuletinta. Se pitaa hiljaista humina aanta ja tykkaan nukahtaa siihen. Tavallaan on ihanaa olla hereilla yolla kun muut nukkuu. Ulkona oli jo ihan hyvin valoisaa joten hiippailin ulos meidan huoneesta ja avasin ylakerran olkkarin ikkunan ja tuijottelin pihalle. Ilma oli tosi kostea mutta yllattavan lammin huhtikuun aamuyoksi. Ella-kissa tuli kehraamaan ja kiehnaamaan ja rapsuttelin sita yrittaen muistella unta jota olin nahnyt aikaisemmin. Oon alkanut nakemaan unia tassa pari kuukautta takaperin, ja luulen etta ne on enkuksi, ainakin paikalliset ihmiset esiintyy niissa ja en usko etta he puhuvat suomea. Yritan muistaa mita kielta puhun unissa mutta se fakta ei vaan pysy paassa. Olisin voinut jaada siihen istuskelemaan koko aamuksi, mutta tuleva paiva olisi ollut aika kamala ilman younia.

Kevat vaikuttaa muhun erittain positiivisella tavalla. Talvella sangysta ylos paaseminen oli ihan mahdottomuus ja nousin 6:50am niin, etta ehdin juuri ja juuri valmistautua kouluun. Ensimmaiset kaksi tuntia menivat ihan ohi kun suurin tyo oli yrittaa olla nukahtamatta. Menen edelleen samaan aikaan nukkumaan, mutta olen virkea aamuisin ja hereilla pysyminen ei tuota mitaan ongelmia. Mulla on kaksi heratysta kannykassa (joka viettaa yot laturissa tyynyn alla): toinen 6:15 ja toinen 6:30. Tana aamuna en tarvinnut suihkua, joten myohaisempi heratys toimi oikein hyvin. Rakastan sita kun aamulla saa makoilla sangyssa aina viela sen viisi minuuttia, yhden torkun verran. Nousin ylos 6:36 ja laahustin kylppariin, jossa Kendyl suoristi hiuksia. Kolme tyttoa yhdessa kylpparissa aamuisin on haastavaa, mutta ihan hyvin selvitaan. Kendyl lahtee kouluun jo ennen seitsemaa, joten mulla ja Gentrylla on 15 minuuttia enemman aikaa. Gentry tosin heraa jo kuudelta ja valmistautuu silloin, joten saan kylpparin ittelleni.

Meilla on iPod kaiuttimet kylpparissa ja eri soittolistat eri aamuille, riippuu fiiliksesta mita soi minakin aamuna. Tan aamun listassa oli mm Yael Naim New Soul, pari biisia Taylor Swiftilta ja Lenkan Show. Talviaamuina napsautan kylpparissa lammittimen paalle, mutta koska en ollut kylmissani niin avasin ikkunan. Fiona, Kellanin labbissekoitus istui ikkunan alla ja tuijotteli sisalle. Valilla musta tuntuu, etta se on aika yksinainen kun se joutuu olemaan pihalla kaiket paivat ilman leikkikaveria.

Olin valmis seittemalta ja pakkasin koulurepun seka futiskamat ja raahasin kaiken alakertaan, jossa mua odotti valmiiksi pakattu lunch box, jonka mom pakkaa joka aamu. Yleensa nappaan myslipatukan mukaan aamupalaksi, en oo nalkainen viela seittemalta aamulla. Syon sen sitten ekalla tai tokalla tunnilla. Alakerran telkkari oli paalla, kuten lahes joka aamu ja tavaroita pakkaillessa kuuntelin puolella korvalla uutisia ja tarkistin saatiedotuksen. Paivalle oli luvattu 75F ja aurinkoa, just sopivaa shortsikelia. Uutisten alalaidassa nakyy aina ulkolampotila joka helpottaa vaatevalintaa huomattavasti.

Yritetaan lahtea kouluun 7:10, mutta usein se venahtaa siihen 7:13. Pakkauduttiin autoon mina, Tristan, Gentry ja mom, kaikilla mukana koulureput ja futis/yleisurheilu kassit, eli aika ahdasta. Jos oon myohassa aamurutiineista, joudun laittamaan hiukset autossa, siina viidessa minuutissa jonka kotoa ajaa koululle. Ei siina muuten menisi niin kauaa, mutta joudutaan ohittamaan Mill Creek elementary school, ja koulupaivan aikana siina on hidastusvalot, jolloin saa ajaa ainoastaan 25 mailia tunnissa sen normaalin 35 mailin sijaan. Mom jatti mut ja Tristanin koulun taakse, jolloin pystytaan valttamaan superruuhkainen etuovi. Ja sielta on muutenkin helpompi paasta pois autolla. Takaovista sisalle ja joudun kavelemaan koko koulun lapi ekalle tunnille. Tanaan oltiin aikataulusta vahan jaljessa ja paasin kouluun sisalle juuri kun viiden minuutin kello soi. Eli viidessa minuutissa piti selviytya tunnille. Ei se olisi ollut ongelma, ellen olisi joutunut ohittamaan ruokalaa matkalla hissan luokkaan. Kutsutaan ruokalan vieressa olevaa kaytavaa “ghetto”, silla vahan erikoisemmat ihmiset kokoontuvat siella ennen koulun alkua. Monet, jotka kulkee kouluun koulubussilla, syo aamupalan ruokalassa. Naina paivina kun ollaan vahan myohassa, osun ruokalan eteen siina vaiheessa kun ihmiset purkautuu ulos ruokalasta. Joudun yleensa kyynarpaa taktiikalla tunkemaan lapi siita ihmismassasta. Iso futislaukku ei kauheesti auta. Tana aamuna paasin luokan eteen siina vaiheessa kun “oikee” kello soi, 7:25. Rehtori, mr Becker, seisoi siina aulassa ja hopuutti oppilaita juoksemaan luokkiin. Jos tulee sisaan kellon soiton jalkeen, ovilla seisoo koulun tyontekijoita ja kirjoittaa myohastyneille jalki-istunto (private dining) lappuja. Ulko-ovet lukkiutuu kun kello soi, eli ainoa vaihtoehto pasta kouluun on etuovet, ja siis jalki-istunto. Hissan luokan ovea ei ollut lukittu, riippuu vahan paivasta milloin lukitaan, milloin ei. So I didn't get in trouble.

Vaihteeksi tuli vahan kiire peliin lahdettaessa niin otettiin pasta mukaan. Huomatkaa hienot Tikru-lusikat!

Ekat kymmenisen minuuttia kului siihen, etta juteltiin saasta (oli siinakin paivan aihe)... Kerrankin oli tosi mielenkiintoinen tunti, tehtiin ryhmatyo, spy juttu. Eli saatiin kymmenen top secret paperia vuodelta 1945. Ne olivat mm Trumanin keskusteluja Venajasta ja suunnitelmia. Meidan piti ryhmana valita viisi tarkeinta, ja oltiin siis russian spies joiden tarkoituksena oli lahettaa tietoja Stalinille. Saatiin 45 minuuttia aikaa lukea paperit ja sen jalkeen kun jokainen ryhma oli tehnyt omat valintansa, meille kerrottiin kuinka monta pistetta jokainen paperi oli ja yhteenlasketut pisteet kertoivat mika ryhma voitti. Tultiin toisiksi, ihan hyva kun tein sen suurimmaksi osaksi yksin kun mun ryhma ei ollut hirvean innostunut.

Keskiviikko on erikoispaiva, eli meilla on ainoastaan tunnit 1, 3, 5 ja 7. Kolmostunnin parentingissa tehdaan powerpoint esityksia, mulla on aiheena HIV. Meille kerrottiin mita millekin slidelle pitaa kirjoittaa joten tehtava oli aika naurettava. Ja sen pitaa olla valmis vasta perjantaina. Sain sen valmiiksi puolessa tunnissa joten lueskelin kirjaa tunnin. Oon innostunut lukemisesta, viimeisen kuukauden aikana oon lukenut kaks kirjaa: Jennifer Bradburyn Shift, Sarah Dessenin This Lullaby ja nyt luen Sarah Dessenin The Truth About Forever. Oon aina tykanny lukemisesta mut mista lahtien oon lukenu tahdilla viikko per kirja? No lukeminen on aina hyvasta ettei se haittaa.

Aamulla en ehtinyt kayda heittamassa futiskassia coach Straubin luokkaa joten jouduin raahaamaan sita ympari koulua. Jos menee ennen koulua tai koulun jalkeen Straubin huoneeseen, voi olla aika sata prosenttisen varma etta sielta loytyy joukkuekavereita. Kokoonnutaan siella ennen koulun alkua, ei siis mitenkaan sovitusti, kaikki vaan haahuilevat sinne jos on aikaa ennen ekan tunnin alkua. Oikaisin court yardin kautta matikantunnille; lammin saa oli saanut ihmisia ulos vaikkakin vain siksi viideksi minuutiksi. Jollain oli rahjainen, puolityhja futispallo mukana ja pojat pelasivat sita nurmikolla. Gardening clubin istutukset ovat alkaneet kasvaa kukkapenkeista ja vihreita versoja on joka puolella.

Matikan tunnilla meilla oli koe, niinkuin suunnilleen joka viikko. Olin tehnyt note cardin tietokoneella eilen, eli muistiinpanot olivat hyvin valmiina. Saadaan siis ottaa matikan kokeisiin yksi note card, johon saa kirjoittaa ihan mita haluaa. Kun teen sellaisen koneella fonttikoolla 6, saan yleensa kaikki muistiinpanot mahtumaan siihen. Katevaa. Koe oli ihan suht helppo, kasitellaan standard distribution ja kun pitaa olla se tyhma kaavio koko ajan esilla niin vie vaan hirveasti aikaa tehda tehtavat. Koetunnit on siita kivoja, etta ne kuluu tosi nopeasti. Tykkaan mun matikan ryhmasta, joka paiva juttujen taso on mielenkiintoista ja mulla on tosi monta kaveria siella.

Kun koulun uusi osa valmistui, Chrisman Cafen eteen tuli muutama poyta. Ei olla ihan varmoja saataisiinko syoda lounas siella, mutta ainakaan viela kukaan ei ole tullut valittamaan. Ei siis tosiaan saataisi olla ruokalan ulkopuolella lounaan aikana, mutta cafe on vahan syrjassa sellaisessa nurkkauksessa niin ei siita ihmiset oikein kavele ohi. Aloitettiin Morganin kanssa viettamaan lounaita siella muutama viikko sitten. Se on ihan parhautta kun on hiljaista, puhdasta, ei outoja hajuja ja ei tarvitse huutaa keskustellessa jonkun kanssa. Ollaan kutsuttu muutama valittu henkilo (Kendyl, Megan, Kelsey, Cathy, Brandon, Chris ja Steven) syomaan meidan kanssa sinne, mutta pidetaan se ittellamme, ei haluta muita syomaan sinne. Pojat on ihan huippuhauskoja ja nauretaan joka lounaalla vedet silmissa. Tanaan kuultiin tarinota enkun tunnilta ja keskusteltiin promista. Nykyaan ei kylla oikein muusta puhuta, alkaa koko aihe jo kyllastyttaa. Mulla on vahan ongelmia sen kanssa ja talla hetkella koko juttu ei kauheesti innosta... Kun lunch bell soi, joudutaan hirveella kiireella siivoamaan tavarat paikoilleen ennen kuin oppilaat tulevat ulos luokista. Tanaan pari poikaa nakivat meidat muttei sanoneet mitaan, onneksi.

Inhotaan Morganin kanssa strength trainingia, nykyaan ei edes menna weight roomille kun aina tehdaan jotain muuta. Pukkarissa kaksi tyttoa, JV maalivahti ja joku toinen kavivat aika kuumina ja monta tyttoa oli pitamassa heita irti toisistaan. Taalla on tappeluita varmaan paivittain niin ei se ole mitenkaan erikoista, mutta maalivahti ei tosiaan voi joutua tappeluun, koska siita seuraa erotus koulusta maara ajaksi ja siihen loppuisi sitten pelaaminen talta vuodelta. Onneksi he eivat paasseet kaymaan toisiinsa kasiksi, ei olisi seurannut mitaan hyvaa siita. Yritettiin puhua maalivahdille jarkea mutta han on aika tempperamenttinen niin ei kauheasti auta.

Tunti pidettiin football/soccer fieldilla ja aloitettiin kavelemalla sita ympari. Meita oli siella kolme PE luokkaa eli ihan hyvin porukkaa. Aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja lampoasteita oli +26C. Heiteltiin frisbeeta kunnes coach Crutcher kaski meidan alkaa pelata footballia jollain ihan ihme saannoilla. Ei tajuttu mitaan ja seistiin reunalla kun pari pelasi keskenaan. Otettiin suurin osa tunnista aurinkoa kun ei se pelaaminen innostanut turhan paljoa. Koulun vieressa olevan autokaupan pihalla on naytto jossa lukee kellon aika ja sita kurkittiin aika ahkerasti. Kun kello vihdoin naytti tunnin paattymista oltiin ihan valmiita haipymaan sielta. Urheilukentalta on ihan kunnon ylamaki parkkipaikalle niin kuntoiltiin sitten sinne hakemaan Morganin futiskamat. Parkkis oli aika villi kokemus taas vaihteeksi, kaikki ovat jo ihan kevatfiiliksissa. Morgan ja Amy kertoivat, etta tappeluita pitaisi alkaa nakymaan paljon enemman mita lahemmas kesaa tullaan. Oppilaat alkavat olemaan kypsia koulussa istumiseen niin tunteet alkaa kuumenemaan helposti.

Oli vahan turhan paljon aikaa odotellessa niin pelleiltiin bussissa.

Treenit alkoivat 2:40, mutta oltiin kentan laidalla jo hyvissa ajoin. Saarisuojat ei talla saalla kauheesti innosta. Eika myoskaan soccer rusketusrajat: ainoostaan polvet saa varia sukkien ja shortsien valisella alueella. Tehtiin alkulammittelyt Mariahin johdolla, juoksemista, polvennostojuoksuja, potkuja, spurtteja jne, normaali alkulamppa. Tykkaan teha sita, tosi tehokas ja sen jalkeen on jo kunnon hiki paalla. Pelattiin tan paivan treeneja, silla eilinen vieraspeli Raytown Southia vastaan havittiin 1-2 ja meidan olisi tosiaan pitanyt voittaa se. Coach ei ollut kovin iloinen ja han osaa olla aika ankara jos ei tehda juttuja kunnolla, siis voiteta. Taisin tehda kuitenkin jotain oikein siina pelissa, pelasin 50minuuttia eli yli puolet ja silloin kun olin kentalla ei tullut yhtaan maalia omaan paatyyn. Pelasin vasempana puolustajana, en oo varma kummasta pelipaikasta tykkaan enemman. Menin tosi hyvin pallolle ja onnistuin tosi monessa jutussa mita en oo aikasemmin osannut. Pelasin monta paapalloa ja oon tosi tyytyvainen omaan pelaamiseen vaikkei voitettukaan.

Treenit alkoivat taas todella mielenkiintoisilla keskusteluilla vihkisormuksista vaikka mihin. Tehtiin tosi kivoja harjoituksia, kuljetusta, syottelya ja pelia. Pelattiin puolustajat vastaan hyokkaajat niin, etta puolustajat puolustivat kolmea pienta maalia ja hyokkasivat isoon maaliin. Meita oli puolustuksessa muutama pelaaja vahemman mutta ihan hyvin selvittiin ja havittiin aika tiukasti. Kaytiin lapi muutamia juttuja huomisen pelista ja tehtiin loppu huuto ja pakattiin pallot kasseihin ja suunnattiin kotiin. Kenkien vaihtaminen kestaa meilta tunnetusti sen vahintaan kymmenen minuuttia kun jaadaan juttelemaan kentan laidalle.

Hiboylla on tarjous 2-5pm, etta siela saa ison limun 99sentilla. Oli superkuuma joten ajettiin kotiin, kaikki ikkunat auki ja musiikki taysilla, tuli kesafiilis. Haettiin rahat ja heitin futiskamat kuivumaan aurinkoon etupihalle ja ajettiin Hiboylle. Paadyttiin juhlistamaan saata ja ostettiin jaatelot. Mulla tulee kova ikava Hiboyn Reeses cup cyclone jatskia, se on parasta! Istuttiin siella Kendyl, Tristan ja mina ihan hyvan aikaa, kunnes oli pakko lahtea kotiin tekemaan kouluhommia, joita mulla ei oikeastaan ole. Ainut missa pitaa tehda jotain on enkku ja meilla ei ole esseeta tyon alla nyt joten aika leppoisaa taa koulunkaynti. En valita!

Oon nyt istunut tassa koneella ihan hyvan tovin kirjoittamassa tata. Kotiin tulon jalkeen kavin suihkussa ja hiukset kuivuivat ihan ennatysnopeasti kun on niin lammin. Oon pessyt pari koneellista pyykkia, mm kaikki farkut, toiveena ettei niita tarvitse enaa kauheasti kayttaa. Tosin tata Missourin saata tuntien viikonloppuna voi ihan hyvin sataa lunta... Suuntaan tasta varmaan ulos pihakeinulle lukemaan kirjaa. Vaikka kello onkin jo yli kahdeksan, ulkona on vielakin lammin! 

kuvat © Cathy, molemmat on viime viikon pelista

Branson, MO

Branson oli huippu, kuten AFS jutut yleensäkin. Säät suosi, perjantaista sunnuntaihin pelkkää aurinkoa ja 90F eli +32C. Ihan perus beginning of April sää siis. No ei ehkä ihan, mutta tää kevät/kesä tulee nopeesti. Meitä oli matkassa 5 autollista porukkaa, kaksi normaalia autoa ja kolme tila-autoa.

Ylärivi (vasemmalta): Dakota (host sister), joku aikaisempien vuosien vaihtari joka opiskelee(?) täällä, host sister, Josephine (saksa), Quira (filippiinit), Manie (thaimaa), Simon (saksa), jonkun host veli(?)
Keskirivi: Olga, Kyle host veli, Anne (hollanti), minä, Johanna (saksa), Hannah (saksa), Jana (saksa), Bernat (espanja)
Alarivi: Aman (pakistan), Benya (thaimaa), Isabelle (saksa), Pietro (italia), Stian (norja)

Lähdettiin perjantaina koulun jälkeen minä, Pietro ja Stian Brendan ja Rodin (AFS volunteers) kyydillä ajamaan Bransoniin eli täältä etelään, aika lähelle Arkansasin rajaa. Matka-aika google mapsin mukaan 3h 51min mutta ajettiin viis tuntia kun pysähdyttiin matkalla syömään Stake 'n Shake hampurilaset. Tosiaan viikonloppuna tuli hampparikiintiö aika hyvin täyteen, kolme neljästä ateriasta oli hampurilaisia. Päästiin perille jossain kasin maissa ja majoittauduttiin kahteen kaksikerroksiseen condoon eli sellaseen taloon joissa oli keittiö, olkkari ja 5 makuuhuonetta. Päädyin loppujen lopuksi nukkumaan Janan ja Isabellen kanssa samaan huoneeseen jossa jaettiin yksi parisänky. Vähän ahdasta mutta ihan hyvin toimi. Ulkouima-allasta ei oltu vielä avattu, joten mentiin uimaan sisähalliin, ja vesi oli ihanan viileää sen ulkona olevan kuumuuden jälkeen. Päästiin nukkumaan vasta myöhään, pelailtiin lautapelejä ja juteltiin loppuilta.

Branson on tunnettu Missourin vuoristokaupunkina. Ei siellä nyt varsinaisia vuoria ole mutta järviä ja kukkuloita. Tosi kaunista aluetta kyllä. Harmi etten tajunnut ottaa kuvia ympäristöstä kauheasti...

Johanna, minä ja Hannah.

Lauantain ohjelma oli Silver Dollar City, eli huvipuisto, joka on rakennettu vanhan ajan tyyliin. Siellä on paljon esityksiä ja vuoristoratoja ja työntekijät on pukeutuneet vanhan ajan vaatteisiin. Lähdettiin koko porukka yhdeksän jälkeen sinne. Siellä oli menossa World-Fest eli ulkomaalaisia näytöksiä ja paljon eri maiden lippuja, löysin suomen lipun! Anne (hollanti), joka hajotti polvensa kuukausi sitten, sai skootterin jolla hän ajeli puistossa koko päivän. Jo kymmenen aikaan ulkona oli ihan tuskaisen kuuma. Meillä oli sentään parempi tuuri kuin viime vuoden porukalla, he olivat samassa paikassa tasan vuosi sitten ja silloin oli +0C. Pyörittiin aluksi vähän suuremmalla porukalla, mutta lounasaikaan mennessä oltiin jakauduttu pienempiin ryhmiin ja olin Johannan (saksa), Pietron (italia) ja Bernat (espanja) kanssa. Käytiin muutamissa vuoristoradoissa mutta suurimmaksi osaksi kierreltiin vaan aluetta. Puistossa ei ollut kauheasti jonoja vaikka ihmisiä olikin ihan hyvä määrä. Lähdettiin kuuden aikaan takaisin condoille ja sen 8h puistossa kiertelyn jälkeen olo oli aika gross... Päätettiin kuitenkin lähteä siitä samantien vähän shopping läheiseen pieneen outlet keskukseen. Ilta kuluikin sen jälkeen syödessä, pelaillessa ja ihan vaan hengatessa majapaikassa.

Pietro, Johanna, Hannah ja minä

Sunnuntaiaamuna pakattiin ja syötiin aamupala sekä otettiin ryhmäkuvia (jolle oli varattu oma aika ohjelmaluettelossa). Suunnattiin samaan shoppailu paikkaan kuin edellisenä päivänä ja vietettiin tunti siellä, josta matka jatkui Lamberts ravintolaan. Se on siitä kuuluisa paikka, että tarjoilijat heittää ihmisiä rolls'eilla, eli sellaisilla sämpylöillä. Ja niitä pitää siinä sitten ottaa kiinni samalla kuin syö. Tilasin salaatin kun en ollut kovin nälkäinen ja sain ihan valtavan vuoren salaattia joka tarjoiltiin leivästä tehdyllä lautasella. Ei ihan perus paikka mutta aika hauska :) Kotimatkalla pysähdyttiin jossain Osceola juustopaikassa, kai joku perinteinen missourilainen paikka. Nähtiin myös Amish hevosvaunut ja ihmisiä, eka kerta!

Jana, Hannah, Isabelle, Bernat, minä, Johanna

Oli tosi hyvä viikonloppu, ens viikko vaikuttaa kyllä ihan hirveän täydeltä. Toivottavasti säät jatkuvat tällaisena, sain jo shortsirajat auringossa hengailusta :) Nää ei voi uskoa että Suomessa ei oo yleensä näin lämmin edes kesällä...

Minä, Anne, Hannah

Picnik ei toimi joten en saa näitä kuvia pienemmiksi, siksi kuvat rajautuu noin oudosti.

7 months and 30 days today.

Eiliseltä kuvausreissulta on pakko laittaa kuvia kun ulkona oli niin kaunista. On edelleen. Rakastan tätä hetkeä keväästä kun luonto alkaa heräämään ja ensimmäiset kukat ilmestyy maahan ja puihin!

Mulla tulee näköjään aina välillä näitä uusi entry per päivä ja välillä sitten viikon tauko... Ja mitä kiireisempi oon sitä useemmin kirjotan. Eiks sen pitäis mennä toisin päin?

Yhdeksäntoista

Yheksäntoista. Kuulostaa kamalan vanhalta. Enää vuosi ja en oo enää ”teenager”. En oo superinnoissani synttäreistä mutta ei niille mitään voi. Ellua lainaten: ”nauti oot 19 (en pysty käsittää milloin oikeen vanhenit tollaseks mummeroiseks ????) jaa koko maailma on sun hallussa ♥ ”. Nyt kun oon miettiny niin ei se niin paha juttu oo, vanheneminen on pakollista.

Aamu alkoi hyvin laululla ja kun tätä facebook aikakautta eletään niin heti kun astuin koulun ovista sisään monet toivotteli onnea. Parenting tunnilla mulle laulettiin ja varmaan jokainen oppilas toivotti yksitellen onnea. Oon yks vanhimmista oppilaista, koska täällä ei mee luokat syntymävuoden mukaan, vaan olisko heinäkuun 15. 1992 – heinäkuun 15. 1993 on samalla luokalla. En osu tohon haarukkaan vaan oon ”vanhempi” niin mun olis kuulunut olla niiden kanssa jotka graduate viime vuonna. Ei sillä oo oikeestaan mitään väliä, saman ikäsiä kuitenkin ollaan.

Vitostunnilta eli matikantunnilta lähettiin Morganin kanssa jo 11:45am. Täällä et voi vaan lähteä koulusta, vaan vanhempien pitää soittaa front officee, josta ne virkailijat soittaa siihen luokkaan missä oot sillä hetkellä ja se ope kertoo sulle että oot kirjautumassa ulos. Siitä pitää mennä front officee ja ”sign out”. Eli molempien äidit soitti jotta voitiin lähteä koulusta. Kendyl tuli samaa matkaa valokuvaustunnilta ja kirjauduttin ulos. Meillä ei ollut Kendylin kanssa mitään ongelmia, kirjotettiin papereihin vaan ”appointment” mutta ne neidit ei päästänyt Morgania ihan helpolla. Päästiin kuitenkin lähtemään koko vikan tunnin skippaamisen syynä oli a) synttärilounas ja b) ei haluttu juosta pacer testiä Morganin kanssa. Ajettiin Plazalle, jossa mentiin syömään Noodles&co (Penne Rosa = ♥). Suomiperhe soitti ja juteltiin hetki, sain paljon onnentoivotuksia, kiitos :) Jatkettiin matkaa Yogurtini jätskipaikkaan, joka on paras jugurttijätskipaikka ikinä! Siellä on siis ideana, että saat sellaisen 16oz kupin ja jäätelövaihtoehtoja on ainakin 12, esim suklaa, cookies&cream, red velvet, pistaasi... Niitä saa laitella ihan mitä makuja ja kuinka paljon vaan haluaa. Sen jälkeen tulee ”täytteet” ja vaihtoehtoja on paljon. Mansikkaa, kiiviä, karhunvatukkaa, mustikkaa, ananasta, eri pähkinöitä, suklaita, karkkeja, kastikkeita, strösseleitä, keksejä ja vaikka mitä, SpiceIce ei oo lähellekään samassa sarjassa. Niitä kaikkia saa laitta oman mielen mukaan ja hinta määräytyy painon mukaan. Täysi kuppi maksaa alle $5 eli ei mikään hirveän kalliskaan.

 

Plaza vikassa kuvassa. Eli noi espanjalaistyyliset rakennukset on sitä shopping aluetta.

Ajettiin lounaan ja jälkkärien jälkeen takasin koululle, jossa oli soccer treenit. Tehtiin taas kaikkea kivaa, enää ei juosta paljoa yhtään vaan tehdään tekniikkaa ja peliharjoituksia, pelikausi on lähtenyt kunnolla käyntiin. Tykkään soccer treeneistä ihan hirveästi, henki on tosi hyvä ja kaikki kannustavat. Koko ajan oppii uutta ja tulee niin hyvä fiilis kun pääsee pelaamaan!

Treenien jälkeen tulin kotiin ja mua oli odottamassa synttäri-ilmapallot ja kukkakimppu. Täällä on tapana hankkia ilmapalloja synttärisankarille. Kakku oli myös odottamassa, strawberry shortcake nam. Avasin suomilahjat, kiitos ihan superpaljon!!

Mentiin illalla Kendylin kanssa vanhalle talolle (perhe muutti siis reilu vuosi sitten tähän nykyiseen ja sitä vanhaa remontoidaan nyt myyntikuntoon) ottamaan valokuvia Kendylin valokuvauskurssia varten. Oli tosi nätti ilma ja ulkona +25C. Ajettiin samalla land:lle, eli perheellä on tossa muutaman minuutin ajomatkan päässä iso maa-alue jonka he omistaa. Tosi nätti paikka ja aajeltiin siellä ympyrää valokuvaten.

 Harrastetaan Kendylin kanssa aika ahkerasti valokuvaussotaa, samoilla kameroilla.
 
Mulla on ollut hyvä päivä, ja huominen kuulostaa kanssa kivalta, soccerpeli samassa paikassa kun tiistaina, taas pääsee siis pelaamaan. Perjantaista sunnuntaihin oon menossa AFSn kanssa Bransoniin ja Silver Dollar Cityyn, reilun kolmen tunnin päähän etelämpään. Ei mitään käsitystä mitä me ollaan tekemässä siellä mutta AFS jutut on yleensä aina kivoja niin ootan innolla :)

p.s. Tykkään facebookista: ”Kendyl Laughlin and 137 other friends posted on your wall”

Futista

4 futismatsia takana ja tykkään vaan kerta kerralta enemmän! Kun tohon lajiin pääsee vähitellen kunnolla sisään niin kyllä se antaa aika paljon :) Viime torstaina oli kotipeli Raytown HS vastaan, hävittiin 8-0, mutta pelattiin ihan hyvin. Raytownin varsity koostuu ainoastaan pelaajista, jotka pelaavat koulun ulkopuolella ja siis competitive, eli ovat tosi hyviä.

Tänään oli eka vieraspeli Winnetonkaa vastaan. Tykkään kotipeleistä paljon enemmän; koululla piti olla 3:30pm, jolloin bussi lähti. Ajettiin pelipaikalle ja odotettiin eka 40minuuttia jv:n lämmittelyä, katottiin eka puoliaika heidän peliään, toka puoliaika lämmiteltiin ja sitten oma peli päälle, kotona oltiin ysin jälkeen illalla, eli noissa peleissä menee koko ilta. North Gate middle schoolilla, missä pelattiin, on ruohokenttä, vähän piti totutella siihen kun ollaan totuttu pelaamaan tekonurmella. Ihan hyvinhän se meni, coach kysy ennen kun menin kentälle että kumpaa paikkaa pelaan mielummin, outside mid vai outside defense ja en oo aikasemmin pelannu keskikentällä niin sain kokeilla sitä. Tykkäsin, sai juosta paljon ja pelata sekä hyökkääjänä että puolustajana. Voitettiin peli 2-0, joten tilasto on 2-2. Winnetonka on meiän kanssa samassa ”conferencessa” samoin kuin Raytown, joten pelataan niitä vastaan uudestaan myöhemmin, ja tilanne siellä on 1-1.

Viime viikolla olin koulussa ainoastaan kolmena päivänä viidestä. Keskiviikkona Kendylillä oli College visit William Jewell collegeen, joka on suunnilleen 15minuutin ajomatkan päässä, Libertyssä. Menin sitten mukaan, koska halusin nähä Kendylin tulevan koulun. Päästiin seuraamaan yhtä tuntia ja kierreltiin aluetta ja saatiin paljon tietoa. Koulu vaikutti tosi kivalta ja kivalla paikalla. Jewelillä no myös hyvä maine ja varsinkin nursing on iso program siellä. Perjantaina sain (tai no oikeestaan torstaina) jonkun tyhmän silmätulehduksen ja vietin päivän lääkärissä ja kotona. Iltapäivällä oli tosin poikien baseball peli Liberty HS vastaan joten menin sitten sinne.

Viime viikonlopun vietin Emilyllä, joka oli siis mun host sisko silloin kun olin pari päivää Pembroke hill short stay jutussa tammikuun lopussa. Vietettiin tosi kiva lauantai, käytiin lounaalla Five Guys Burgers & Fries josta saa super hyviä hampurilaisia. Käytiin prom dress shopping Plazalla ja illalla kavereiden kanssa vielä illallisella ja leffassa kattomassa Adjustment Bureau. Oli tosi mielenkiintoinen leffa ja herätti paljon ajatuksia. Aamulla mentiin Plazalle aamiaiselle ja söin maailman parhaan pannukakkujutun tuoreilla hedelmillä! Jouduin lähtemään Emilyltä jo yhdentoista aikaan sunnuntaina, kun sille päivälle oli aika paljon ohjelmaa. Menin Cassien, Morganin sisko, 21-vuotis lounaalle Ponak's meksikolaiseen ja sieltä suoraan mun ja Tristanin yhteis sukulaissynttäreille (mulle selvisi että ne on yhteissynttärit siinä parin tunnin jälkeen). Syötiin pizzaa, tai no muut söi, olin ihan täynnä ekasta lounaasta ja aamiaisesta, ja pelattiin Max-serkun kanssa Hide and ”go sneak” :) Sunnuntaina sai taas kokea tätä Missourin ilmastoa. Aamulla heräsin siinä puoli yhdeksän aikoihin ja ulkona oli yli +20C. Iltapäivällä mittarin lukemat oli kivunnu sinne +30C paremmalle puolelle ja kosteus oli ihan mieletön. Tein pientä tuskakuolemaa kun ilmastoinnit ei ollu päällä kun edellisinä päivinä oli kylmempi. Puoli kahdeksan maissa taivas meni ihan pimeeksi ja alkoi ihan järkyttävä ukonilma: salamoi ja ihan kunnon kokoisia rakeita tuli. En oo vielä kertaakaa nähny isoja rakeita ja oon ainut täällä joka on innoissaan rakeista, tajuun kyllä miks; ei tee hyvää autoille. Maanantai oli taas jotain plus viittä astetta....

Maanantaina mentiin treenien jälkeen Morganille, olin leiponut Cassielle synttärikakun. Vietettiin siellä koko ilta ja ajettiin Zona Rosa shopping alueelle syömään maailman parhaaseen jäätelöpaikkaan: Yougurtini. Mennään huomenna uudestaan niin voin kertoilla vähän enemmän siitä. Kun päästiin sinne, auto savusi aika pahasti ja oltiin vähän pelokkaita ajamaan kotiin mutta selvittiin :)

Lisäsin edelliseen tekstiin (DUB-C) kuvan koulusta ulkopuolelta, eli ekassa kuvassa näkyy koulu edestäpäin.

DUB-C

Also known as William Chrisman High School, mun jenkki koulu. Toi DUB-C tulee siis noista kirjaimista WCHS ja kun sen sanoo enkuksi niin se kuulostaa dub-chs. Koulussa on luokat freshman, sophomore, junior ja senior eli normaalit high school luokat. Ite oon senior, koska kaikki vaihtarit laitetaan Independencessa senioreiksi jotta päästään osallistumaan kaikkeen kivaan. Independence ottaa vaan AFS vaihtareita, eli Chrisman, Truman ja Van Horn meitä on yhteensä 11, meillä 5, Trumanilla 5 ja Van Hornilla 1.

Ekassa kuvassa on koulun uusi sisäänkäynti. Täällä aloitettiin remontti vähän ennen kun tulin ja se valmistui joululoman aikana. Toi tumma yläosa maalattiin vasta pari päivää sitten. Koulun edessä on sellainen ympyrä josta bussit ajaa. Kolmannessa kuvassa näkyy ulko-ovet ihan takana. Eli tää on se uusi atrium alue joka oli ennen courtyard mutta muutettiin sisätilaksi. Courtwarming pidettiin tossa, samoin kuin foreign language festival. Kun koulu loppuu niin kokoonnutaan atriumissa ja hirveä tungos ja vaikea löytää kavereita. Administrators ja mr Becker (rehtori) seisoo tuolla ja hoputtaa ihmisiä kohti ulko-ovia.


Willie, koulun maskotti. En tajuu miksi se on valkonen mutta samapa se... Takana näkyy uusi toimisto ja seinät maalattu koulun väreillä, "kultanen" ja sininen. Meillä on siis 4 housea, grizzly bear, panda bear, kodiak bear ja polar bear. Oon ite kodiak, ei se kyllä vaikuta mitenkää mihinkää. Alemmassa kuvassa on koulun virallinen tunnus. Sen päälle ei saa astua tai muuten ei valmistu high schoolista jonkun uskomuksen mukaa.

Chrisman on siitä kuuluisa, että presidentti Harry S. Truman kävi tätä koulua. Ja hän on siis Independencestä, ajetaan monta kertaa viikossa hänen vanhan kotitalonsa ohi. Täällä on tosi paljon kylttejä yms tavaraa jotka mainostaa kaupunkia Harry s. Trumanin kotikaupunkina ja on nää aika ylpeitä siitä.

Koulusta löytyy tosi paljon eri taustaista porukkaa, tummaihoisia, meksikolaisia, samoalaisia, valkoihoisia, rikkaita, köyhiä, huippuoppilaista, ongelmatapauksia... Chrisman ei ole oikein jakautunut klikkeihin vaikka on meillä football pelaajia, cheerleadereita, track porukkaa, kaikkea löytyy. Tää alue ei oo rikasta joten ei ole sellaista ”rikkaiden” porukkaa. Meillä on myös erikoisoppilaita, esim downin syndroomasta kärsiviä. Meitä on yhteensä reilut 1600 oppilasta plus henkilökunta, senioreita on vähän vajaa 300.

Rakennus on iso, ainakin verrattuna Märskyyn. Kolme kerrosta, kirjasto, ruokala, atrium, kuntosali, iso ja pieni sali (pieni sali on saman kokonen kun yläasteen sali ettei mikää kovin pieni), luokkia ja kaksi erikokoista teatteria. Lisäks meillä on trailerit ulkona kun kaikki luokat ei mahu sisälle. Jos on kaks peräkkäistä tuntia eri puolilla koulua niin siinä saa pitää ihan hyvää vauhtia yllä jos haluaa ehtiä viidessä minuutissa. Ja varsinkin kun käytävillä on kova tungos kun kaikki yrittää ehtii luokkin.

Ylimmässä kuvassa on kakkoskerroksen käytävää. Eli meillä on noita tosi kauniita lockereita kaikilla käytävillä. Mun locker on toisella käytävällä, enkä enää muista sitä numerokoodia... No en sitä ikinä käytäkään joten ei haittaa. Vasemmalla on water fountain joita löytyy kaikkialta koulusta. En oo niien fani nii en ikinä juo niistä mutta muut oppilaat kyllä käyttää niitä. Oikeella seinällä on "This is a boy/girl" posters joita tehtiin parentingissa. Keskimmäisessä kuvassa on sisäpiha josta löytyy pari pöytää, puita ja gardening clubin istutuksia, tomaatteja ja muuta. Kuljen ton välin kerran päivässä, matikan tunnilta ruokalaan. Alimmainen kuva on yhdeltä käytävältä, josta pääsee teatterisaliin.

Meillä on erilaisia rangaistuksia eri jutuista. Jos tulee myöhässä kouluun joutuu private dining eli lunch detention. Sitten on myös tardy sweepit eli joidenkin välkkien jälkeen kaiuttimista kuuluu ”tardy sweep” ja opet lukitsee ovet ja jos ei ehtinyt luokkaan niin joutuu ISS eli inside school suspension eli koko päivän joutuu istumaan luokassa tekemässä läksyjä muiden ISS oppilaiden kanssa. Kouluun ei saa viedä lääkkeitä (esim buranaa) ja jos sut saadaan kiinni ottamasta lääkettä niin voidaan erottaa määräajaksi koulusta. Täällä muuten erotetaan oppilaita ja oppilaat keskeyttää koulun paljon enemmän kuin Suomessa. Tappeluita on joka päivä ja koulussa on vähintään 1 poliisi joka päivä valvomassa järjestystä.

Ylempi kuva on koulun kirjastosta, josta löytyy sohvia, työskentelypöytiä, kirjaosasto ja kaksi tietokone lab. Tykkään meiän kirjastosta ja jos ollaan aikasin koululla niin meen sinne lukemaan. Jos on huonoja numeroita niin torstaisin koulun jälkeen joutuu menemään kirjastoon opiskelemaan, onneks mulla on vaan hyviä numeroita ;) Alempi kuva on newspaper luokasta, jossa on iso kartta ja siinä näkyy, missä kaikkialla luetaan koulun lehteä.

Chrisman tarjoaa tosi monipuolisia oppiaineita. Löytyy parenting, foods classes, photography, newspaper, anatomy, family relations, montaa eri tasoa enkussa, hissassa, kemiassa, fyssassa, matikassa ja muissa. Täällä ei public kouluissa opeteta ollenkaa uskontoa. Opettajia ei kutsuta teacher tai etunimellä vaan mr/ms/mrs/coach ja sukunimi perään.

Kaksi ylimmäistä kuvaa on bilsanluokasta. Huoneen seinustalla on eri eläinten terraarioita ja meillä on myös kasvinurkkaus joka ei kuvassa näy. Keskimmäisessä kuvassa on Morgan ja taustalla näkyy mr Heide, bilsan ope. Luokka oli ennen kuvisluokka, siksi noi kaappien ovet. Alin kuva on matikan luokasta ja samalla mun focus luokasta. Mrs Ekey on KU fani ja sen kyllä huomaa tuolla luokassa. Kuvassa näkyy myös millaisia pulpetit on. Bilsan luokassa on erikoispulpetit, nää on niitä normaaleja. Ei voi keikkua tuolilla kun tuoli ja pöytä on kiinni toisissaan... Istun vasemmalta lukien toisessa rivissä ja toiseksi takimmaisessa pulpetissa.Oikeella seinällä on edellisten vuosien senior class kuvia. Takaseinällä olevat valkoset paperit on veikkauksia, kun nyt pelataan college koristurnausta ja oppilaat on tehny veikkauksia mikä joukkue voittaa, luulen että niillä on joku kisa käynnissä...

Meillä ei oo koulubussi parkkista vaan bussit ajaa koulun ovien edestä ja poimii oppilaat kyytii. Oon tosi onnellinen ettei mun tarvii kulkee koulubusseilla. Kun koulu loppuu 2:13pm niin parkkis on ihan hullu paikka kun kaikki yrittää päästä ulos samaan aikaan ja parkkikselta on vaan kolme uloskäyntiä. Nyt kun on soccer niin se ei vaikuta muhun ollenkaa koska jäädään koululle, mutta sillon kun ei oo socceria niin yleensä odotellaan koululla puoli kolmeen asti jolloin parkkis on vähän tyhjentynyt ja helpompi päästä ulos.

Näissä kuvissa siis parkkipaikkaa, alemmassa näkyy millasta meno on siinä puoli kolmen aikaan kun parkkis on vähän tyhjentynyt. Ylemmässä kuvassa voi nähä koulubussin mutta se on vähän puiden takana. Kendyl tulee myöhemmin kouluun koska sillä on MPI (math physics institute) aamulla niin se joutuu parkkaamaan ihan vikoille riveille yleensä.Ylemmässä kuvassa näkyy myös seveneleven huoltoasema.

Kouluruoka on ihan kauheeta, pizzaa, hampurilaisia yms joka päivä. Kaikki ruokailutavarat on kertakäyttösiä eli roskiin vaa. Syön ihan mieluusti omia eväitä ja mulla on ikävä Suomen kouluruokaa! Neljänä päivänä oon vikassa ruokailussa, jolloin ruokala on ihan kauheessa kunnossa kun oppilaat sotkee ja se on iha hirveetä. Onneks on kiva lunch porukka nii ei sitä huomaa. :)

Ruokala. Istutaan oikeelta laskien tokassa pöydässä ja tässä lähemmässä päädyssä. Seinillä kiertää "bear paws" eli joka vuosi senior luokka tekee oman bear paw:n ja kaikki seniorit kirjottaa siihen nimen. Otin kuvat samasta suunnasta niin ette nää mutta seinillä on myös "commitment to graduate" kankaita ja jokaisessa sellaisessa oma graduation vuosi ja juniorina ollessa kirjottaa nimensä siihen.

Koulu on vasemmalla puolella ja tässä meidän football/soccer kenttä. Katsomoifen takana on oikea nurmikenttä jota käytetään harjoituskenttänä ja sitten meillä on vielä vanha football field jossa baseball pelaajat harjottelee.

Tähän tuli nyt aika paljon kuvia niin kertokaa jos kuvat ei lataa niin voin laittaa vaikka kahteen eri postaukseen kuvat tai kehitellä jotain muuta. Enkä sit myöskää tajunnu ottaa kokonaiskuvaa koulun ulkopuolelta...