Loppuviikko

Jätin kameran Hannahlle, joten kuvia ei nyt ole. Anteeks jos joku sai sydärin lukiessa edellistä tekstiä, mutta ainakin saitte vähän käsitystä mikä se tunnelma siellä oli kun seurattiin sitä esitystä.

Viime viikolla oli siis kolme peliä, tiistai, torstai ja perjantai. Torstaina pelattiin Fort Osagea vastaan, ei olla voitettu niitä viimeiseen moneen vuoteen. Peli oli kotipeli pitkästä aikaa, ja kun FO on kanssa rival school niin katsojiakin oli ihan kivasti. Meillä on sääntö, että paikalla pitää olla ennen kun jv peli alkaa, eli ennen viittä. Ja vaikka oma kello näyttäisi 4:58, jos peli on käynnissä niin silloin on myöhässä. Jos on myöhässä niin ei saa pelata ekalla puoliskolla eli ekaa 40minuuttia. Lähdettiin Kendylin kanssa kotoa 15 vaille, ja koululle ajaa viisi minuuttia. Kun päästiin perille niin tajuttiin, että peli oli jo käynnissä. Siinä sitten harmiteltiin ja juostiin paikalle. Peli oli alkanut viistoista minuuttia etuajassa, ja ainoastaan 3 varsity pelaajaa oli paikalla oikeaan aikaan. Tuomarit olivat alottaneet pelin ajoissa koska illalle oli luvattu myrskyä. Koska coach Straub ei olisi pystynyt pelaamaan vaan kolmella pelaajalla niin saatiin sitten kuitenkin pelata. Meitä ei oltu muutenkaan informoitu aikaisemmasta alotuksesta niin ei meitä oikein voi syyttää siitä että oltiin myöhässä...

Pelasin ihan hyvin, huonommin kuin tiistaina tosin. Hävittiin 3-0, kaikki maalit tulivat ekalla puoliajalla. En tajua miksi Straub peluuttaa ”ykkös”maalivahtia ekalla puoliajalla, kun hän on selvästi huonompi kuin toinen maalivahti. Tykkään meidän coachista, mutta välillä hän on vähän turhan kiltti.

Perjantain peli oli Park Hill South vastaan vieraspeli. Viime vuosina ollaan hävitty niille vähintään 10-0 joka kerta, ja siis jos toinen joukkue menee kymmenen maalin johtoon niin silloin peli keskeytetään. Tavoitteena oli siis se, ettei päästetä heitä kymmenen maalin johtoon. PHS:ää kuvailtiin mulle näin: ”ne on kuin robotteja, jotka on ohjelmoitu pelaamaan vaan futista.”

Päästiin pelipaikalle parin eksymisen jälkeen puoli viideltä. Oli vähän tuulista ja kylmä, joten istuttiin tuulensuojassa peittojen alla. Siinä vaiheessa ei se odottelu näyttänyt kauhean hyvältä. Kun jv peli oli puolivälissä, siirryttiin lämmittelemään. Harkkanurmi oli tihkusateen jäljiltä ilan mutaa ja märkä, niinpä kengät ja sukat olli ihan läpimärät. Oltaispa sillon oltu ilosia siitä säästä.... Pelin alkaessa tihkusade oli yltynyt, muttei ollut mitenkään hirveän paha. Onneksi mun ei tarvinnut istua vaihtopenkillä kauaa. PHS teki maalin ekan 20sekunnin aikana, ja seuraavan seitsemän minuutin sisään kaksi muuta. Pääsin kentälle siinä vaiheessa, ja pelasin ekan puoliajan loppuun, eli 33minuuttia. Eka kerta kun sain pelata niin pitkään, ja yleensä coach vaihtaa pelaajia useammin. Pelasin oikeana puolustajana. Puoliajalle tultaessa tilanne oli 5-0. Ilma oli ihan jäätävä, hirveä tuuli ja vettä tuli viistosti ja asteita oli ehkä +5C. Aika ihanteellista. Vaihtopenkillä istuminen oli ihan kuolemaa, eikä kentälläkään ollut paljon parempi. Reidet oli niin jäässä että niistä oli mennyt kaikki tunto, samoin kuin sormista, ja läpimärät kengät oli tuskaa. Tokan puoliajan vikat 20 minuuttia olivat yhdet elämäni pisimmistä, kaikki vaan toivoivat, että aika menisi nopeammin. Hävittiin lopulta 8-0 ja heti kun pilli soi ottelun päätteeksi, käteltiin vastustajat ja juostiin bussiin.  Mutta siis, ne oli kyllä ihan eri tasoa kuin aikaisemmat vastustajat, pyöritti meitä aika hyvin. Onneksi olin tajunnut ottaa jätesäkin mukaan futiskassille niin tavarat pysyi kuivina. Ja äiti, olin fiksusti ottanut vaihtovaatteet mukaan, enkä siksi tullut kipeeksi!

Lauantaina lähdettiin aamulla serkuille kylään, sillä Kendylin prom mekko täytyy pienentää. Täti työskentelee sellaiselle firmalle, joka suunnittelee scrapbook tavaraa (kirjoja, tarroja, papereita yms) joten hän saa niitä ilmaiseksi ja heillä on kokonainen huone vaan sille tavaralle. Oltiin Gentryn kanssa aika taivaassa kun saatiin ottaa sieltä niin paljon tavaraa mukaan kun haluttiin. Suunniteltiin myös kutsut graduation partyihin :) Lähdettiin minä, Kendyl, Max-serkku (7v), täti ja hänen äitinsä The Nelson-Atkins museum of Art päiväretkelle. Museo on Kansas Cityssä, ihan Plazan vieressä. Oli tosi mielenkiintoista, sillä Maxin mummo on taiteilija ja hän tietää kaiken museosta, joten saatiin mielenkiintoista informaatiota ja nähtiin ne parhaat jutut siellä. Syy, miksi mentiin oli se, että siellä oli meneillään Claude Monet näyttely, tai siis museo omistaa yhden Monet'n Water Lilies maalauksen, mutta muutaman kuukauden ajan kaikki kolme Water Lilies taulua ovat saman katon alla, vierekkäin niinkuin Monet ne aikoinaan halusi. Tällainen tapahtuma, kaikki kolme maalausta vierekkäin, tapahtuu kerran 30 vuodessa ja siksi piti päästä katsomaan se. Oli se aika vaikuttava taideteos, kolme valtavaa kangasta vierekkäin. Opin myös, että Monet tykkäsi tosi paljon japanilaisesta tyylistä, eli kaikissa maalauksissa on kolme kerrosta (tulevaisuus, nykyaika ja menneisyys). Monet halusi kuvata kolme kerrosta maalauksessaan, ja siinä voi nähdä auringon heijastumisen yhtenä kerroksena, water lilies on toinen kerros ja veden alainen maailma kolmas kerros ja tämän kaiken voi siis nähdä maalauksessa.

Kun pääsin kotiin museosta (monen tunnin jälkeen), suuntasin melkein suoraan Hannahlle ja Benyalle yökylään. Meitä oli siellä melkein kaikki Independencen tytöt plus pari muuta. Eli siis minä, neljä saksalaista ja kolme thaimaalaista. En onneksi erotu joukosta, sovin hyvin saksalaisten vaaleahiuksisten sinisilmäisten tyttöjen sekaan. Vietettiin ihan perus tyttöjen iltaa, syötiin, katottiin leffaa ja juteltiin. Nukkumaan päästiin siinä kahden maissa ja aamulla herätyksen jälkeen pidettiin iso tyynysota. Oli kiva olla ihan vaan tyttöjen kesken ilman AFSää :)

Tänään oonkin sitten ollut Gentryn ja Tristanin kanssa Noodles and Co:ssa syömässä ja Tristan ajeli meitä ympäriinsä; olin ekaa kertaa sen kyydissä. Hyvin se ajaa! Ilta on kulunut koristellessa kalenteria kaikella sillä scrapbook tavaralla. Itkeskeltiin Gentryn kanssa kun mietittiin miten vähän aikaa on enää jäljellä. Reilut kaksi kuukautta ja sitten tää vuosi on ohi. Ei sitä vaan pysty käsittää...

”Where we love is home -

home that our feet may

leave, but not our hearts”

-Oliver Wendell Holmes