AFS dance

Lauantaina oli AFS dance, johon tuli kaikki Kansas Cityn vaihtarit. 4 tuntia suju ihan hujauksessa hyvässä seurassa :) Näin taas pitkästä aikaa mm Aiaa, jonka kanssa olin samassa huoneessa silloin kun tultiin Usaan. 
Benya (thailand), minä, Hannah (germany) ja Isabelle (germany)

Jana (germany), Natalja (denmark), Abby (usa) ja minä

Anne (netherlands)

Emil (denmark), Lennart (germany), Stian (norway) ja Erik (norway)

Koko porukka, ei pelkästää vaihtareita vaa muita kavereita

Kaks ekaa kuvaa on otettu Stianin kameralla, alkaa toi salama vähän houkuttelee...

#5

Soccer on nyt siis virallisesti alkanut; eka peli oli tiistaina. JV:n pelit alkaa aina 5pm ja Varisityn 6:30, eli ehtii hyvin kotiin ennen peliä. Meidän pitää olla paikalla ennen kuin jv:n peli alkaa eli ennen viittä. Katotaan ja kannustetaan eka puoliaika, ja kun jv poistuu nurmelta puoliajalla mennään maalin sisälle istumaan rinkiin ja kaikki kertovat omat tavoitteensa (goals) tulevaan peliin ja rukoillaan. Toisen puoliajan alkaessa siirrytään toiselle nurmelle lämmittelemään. Tehdään ihan perus lämmittelyt: spurtteja, pallojuttuja ja muuta. JV pelit on 35+35min joten kun heidän peliään on jäljellä 10minuuttia niin kävellään yhdessä vaihtopenkeille ja valmistaudutaan loppuun. Heti kun jv:n peli päättyy, tehdään uudestaan lämmittelyt ja valmentaja kertoo ohjeita peliin ja pitää kannustuspuheen. Kun kymmenen minuuttinen pelien välissä täyttyy, asetutaan riviin ja kuuluttaja kertoo yksi kerrallaan aloituskokoonpanon. Sen jälkeen soitetaan kansallislaulu ja hetki ennen kuin peli alkaa tehdään meidän ”bears” huuto. Kotipelit pelataan valkosilla sukilla ja paidoilla, vieraspelit sinisillä.

Eka peli oli Oak Parkia vastaan. Olin ihan tosi jännittynyt, ei sitä joka päivä pelaa ensimmäistä futispeliä (siis ihan oikeaa jossa katsomossa on kivasti porukkaa). Pelataan 40+40minuuttia ja pelasin siis vasempana puolustajana. Olin välillä vähän hukassa mutta ihan hyvin selvisin. Hävittiin aika selvästi, pitää selvittää tulos Kendyliltä myöhemmin. Amy, joukkuekaveri, täytti 18 joten saatiin cupcakes pelin jälkeen :)

Toka peli oli myös kotipeli, tällä kertaa Ruskinia vastaan. Ulkona oli jäätävää joten jouduttiin pitämään pelipaitojen alla under armour sellasia aluspaitoja. Ei nähty jv peliä yhtään kun istuttiin pukkarissa kun oli niin kylmä. Kaikilla oli vilttejä ja peittoja kauheat kasat mukana, autto kyllä vaihtopenkillä istuessa. Samat rutiinit kun viime kerralla ja peli alko. Kendyl teki kaksi ekaa maalia, toisen pilkulta. Ekan puoliajan jälkeen johdettiin 8-0. Vaikka pelasin puolustajana en varmaan kertaakaan ylittänyt 20yardsin rajaa koska pallo ei mennyt maalin lähellekään ja maalivahti ei koskenut palloon kertaakaan. Tokaan puoliaikaan valmentaja sekoitti pelipaikat ihan täysin, mm Kendyl pelasi puolustajana ja mä keskikentällä (defensive mid). Täällä on sellanen sääntö, että jos toinen joukkue menee kymmenen maalin johtoon niin peli loppuu siihen, mercy sääntö. Pelattiin tokaa puoliaikaa reilu 15 minuuttia ja mentiin siis 10-0 johtoon joten peli loppui sitten siihen. Pelattiin paljon paremmin kuin ekassa pelissä ja no vastustaja oli selvästi huonompi. Seuraava peli on torstaina, ja silloinkin kotipeli.

Kendyl on kapteeni ja koulun lehdessä sekä Examinerissa on kummassakin ollut juttua futiksesta ja Kendylistä. Koulun lehteen pääsee tästä ja Examinerin juttuun tästä. Examinerissa oli myös muita kuvia pelistä, tästä pääsee kattomaan niitä.

Tänää tasan kolme kuukautta siihen kun lähen Independencestä :(

Inhoon otsikoita

Sain tossa ikuisuus sitten lukijalta juttuaiheita ja en oo unohtanu niitä, mutta en oo myöskää saanut aikaseksi alottaa kirjottamaan niistä. Ehkä se on niin, että on helpompi kirjottaa päiväkirjatyyppisemmin, eli mitä on tehnyt viime päivinä kuin oikeesti miettiä kirjottamista. Yleensä kirjottelen ihan mitä mieleen tulee ja en kauheesti muuttele tai suunnittele tekstiä, aikaa säästyy mutta tekstin sisältö on vähän niin ja näin. Yritän nyt tässä nyt saada aikaiseksi kirjoiteltua sellasista aiheista, mitä ei täällä tuu ajateltua, kuten esim stereotypiat ja kun koulun korjaus/rakennus mikä ikinä onkaan on vihdoin valmis niin siitäkin voisi vihdoin kirjoittaa, kamera täytyy tosin raahata koululle.

Jenkkiturismi vs täällä oikeesti asuminen

Tällasta ehdotettiin ja yritin mietiskellä eroja. Yleensä kun ihmiset matkustaa esim Euroopasta Jenkkeihin, suuntana on New York/California/Florida. Ja tietysti ne peruskohteet kuten San Francisco, New York city tai Orlando. Monet jenkit matkustaa noihin ihan samoihin paikkoihin paitsi tietenkin myös sukulaisille muihin paikkoihin. Kuulin Orlandossa ollessa, että itärannikolla asuvat suuntaavat yleensä Itä-Floridaan Atlantin puolelle kun taas länsirannikolta mennään Länsi-Floridaan. En oo täällä Kansas Cityn alueella törmänny yhteenkään ihmiseen, joka puhuis tai olis suomalainen. Kun kerron mistä olen, monet ihmiset kommentoi: ”hei tiiän yhen ihmisen jonka äiti on ruotsalainen”. Kiva että tunnet mutta ei sillä oo kauheesti tekemistä Suomen/suomalaisuuden kanssa. Monet ei oo ees koskaan kuulleet Suomesta, tai eivät ainakaan osaa sijoittaa sitä kartalle, ei edes lähelle oikeeta sijaintia.

Multa on monta kertaa kysytty, että miksi tulin Missouriin enkä mennyt esim Californiaan. En saanut valita paikkaa ja hyvä niin. Oon tosi tyytyväinen omaan sijoitukseeni, tää on sellainen paikka mihin en olisi varmaan koskaan tullut jos en olisi lähtenyt vaihtariksi. Täällä eläminen on sitä normaalia jenkkielämää, ei missään New York cityssä. Independence ei ole mitään kovin rikasta aluetta ja täällä näkee ihan erilaista elämää mihin oon Suomessa tottunut. Harvat mun kavereista täällä on koskaan poistuneet maasta, ja tänään yksi opeista kertoi, että koulussa on useampi oppilas, joka ei ole koskaan poistunut Independencestä. Miettikää niin, ettette koskaan olisi poistuneet esim Jyväskylästä. Juteltiin myös siitä, että monilla oppilailla ei ole mitään käsitystä muusta maailmasta ja Japanin tsunami oli ihan surrealistinen juttu monelle. Sitä on näin eurooppalaisena vaikeaa tajuta, monet meistä on kuitenkin matkustanut edes jonkun verran.

Tää maailma ja ajattelutapa on ihan erilainen kuin Suomessa. Täällä tosi monet esim vastustaa aborttia (se kyllä näkyy näissä teiniraskauksissa, tiiän ainakin kaksi tyttöä meidän koulussa ja heitä on ainakin 7) ja mielipiteet Obamasta on aika jyrkästi jakautuneita. US historyssa monet jutut käydään läpi ja mulle tulee tunne että nää ajattelee että jenkit on aina oikeessa mitä ikinä tekeekään, näkee oman maansa sinä suurena sankarina joka pelastaa muun maailman. Pledge of Allegiance sanotaan joka maanantai aamu, seisoen kohti lippua vasen käsi sydämellä, samoin kuin ennen jokaista soccer peliä. Sillin soitetaan myös kansallislaulu. En ite koe tarpeelliseksi pitää kättä sydämellä ja monet on siitä huomauttaneetkin. Totean yleensä että se on periaatekysymys, vaikka asunkin täällä nyt niin Suomi on koti ja suomen lipulle osotan samaa kunnioitusta kuin nää omalleen.

Täällä ”oma napa” ajattelu on ihan omaa luokkaansa. Obaman health care jakaa mielipiteitä tosi rajusti. Oon kuullut kommentteja mm ”En tosiaan aio maksaa kenenkään muun hoitokustannuksista kun ei omistakaan selviä” ja kun hirmumyrsky iski silloin New Orleansiin niin ihmiset hyökkäsivät ryöstämään kauppoja ja pankkeja. Kun tsunami iski Thaimaaseen kaikki kuvat olivat ihmisistä jotka auttoivat toisiaan. Monet täälläkin myöntää, että Jenkit on yksi itsekeskeisimmistä maista.

Kun tänne tulee turistina niin ei sitä oikeaa elämää näe ollenkaan (yllätys). Ekojen kuukausien aikana kaikki oli tosi uutta ja ihmeellistä, nyt ne on jo ihan normaaleja. Maailman normaalempia asioita on muun muassa:

• maito on valtavissa kannuissa(?) ei pahvitölkeissä
• kaikki pakkaukset on halpoja (verrattuna Suomen hintoihin) ja valtavia!
• poptartsit tulee 12 pakkauksen paketeissa
• koulu alkaa 7:25am
• ovissa on nupit, ei kahvoja
• ikkunat aukee ”ylöspäin” työntämällä
• vessa vedetään siitä vesisäiliön vierestä
• uutiset tulee telkkarista 24/7
• telkkariohjelma-mainoksissa lukee aina kaksi aikaa, esim ”Modern Family, Wed 7/8central”
• täällä on monta radiokanavaa, joilta tulee hyvää musiikkia
• kaapissa on vähintään 10pakettia brownie mixejä (mietin tänää syödäänkö Suomessa brownies?)
• autolla kuljetaan kaikkialle
• bensa on aina superkallista näille, nyt suunnilleen 3.30/gallon
• QuickTripeilta (huoltoasema) saa 52oz limuja hintaan $1.19, kesäisin puoleen hintaan
• ilmanen refill limuihin!

Tähän listaan olis vaikka mitä mut just nyt aivot lyö ihan tyhjää. Mutta joka tapauksessa tällasia pikkujuttuja löytyy ja paljon! Ainii löydettiin Targetista Haribon cola karkkeja vai mitä onkaa nimeltää ja koukutin Kendylin niihin :)

Turistit näkee ainoastaan asiat mitkä on kuuluisia. Maassa täytyy asua enemmän kuin 2 kuukautta että oikeasti pystyy edes vähän nähdä sitä normaalia arkea. Mulle oikea arki tarkoittaa kouluun heräämistä tuhannen torkun jälkeen, kiireessä valmistautumista, ensimmäisellä tunnilla nukkumista, kavereiden kanssa hengailua ja läksyjä ja kokeita, väsyneenä nukkumaan menemistä, viikonloppuja odottanen, maanantaita inhoten.

Tekstiviestien lähettäminen on ihan naurettavaa. Onneksi mulla on unlimited texting, olisin muuten ihan pulassa. Helposti tulee lähetettyä se yli 50 tekstaria päivässä ja koulussa ei saisi edes käyttää kännyköitä muuten kuin ruokailussa tai käytävillä.

Voin tähän väliin paljastaa niille jotka suunnittelee Jenkkeihin vaihtoon lähtöä niin ne high school leffat ei ihan vastaa todellisuutta. WCHS meillä ei ole varsinaisesti klikkejä niinkuin leffoissa, ennemminkin ”suositut”, ”normaalit” ja ”epäsuositut” sekä muita pienryhmiä. Okei jätän tän koulusta kertoilemisen toiseen postaukseen.

Eksyin aiheesta yllättävän pahasti... Joka tapauksessa ”Suomea oppii arvostamaan vasta kun on asunut toisessa maassa ja kulttuurissa” on niin totta kuin mahdollista. Monet sanoo, että haluavat pois Suomesta ja muuttaa ulkomaille, Suomi on huono paikka asua kun on aina kylmää ja pimeetä jne. Se ero pitää itse kokea, osaan arvostaa niin monia juttuja Suomessa ihan eritavalla kuin ennen tänne tuloa.

Toinen supertosi juttu on se, että ”ei se paikka tee sitä vaihtovuotta, perhe ja ihmiset sen tekee”. Soooo true!

Elämä hymyilee

Istun etupihan keinussa shortseissa ja tpaidassa ilman sukkia ja kenkiä. Aurinko meni just pilveen, mukava kun ei ole ihan niin kuuma. Lämpömittari näyttää 81F eli siinä 26-27celciusasteen tienoilla mennään, ei ihan perus maaliskuun keli ainakaan Suomessa. Täällä kyllä kevät tulee ihan hirveän paljon nopeampaa, meidän etupihan puussa on jo ihan pieniä punaisia lehdennuppuja, muut puut ei oo ihan samassa vaiheessa vielä. Jos nää ilmat jatkuu niin ei siihenkään mene kauaa.

Se kosteus mitä täällä on verrattuna Suomeen ei oo vielä ilmassa niin tää päivä on tuntunut ihan Suomen kesäpäivältä. Futisharkoissa oli kuuma ja aurinko paistoi. Käytiin läpi erilaisia kulmapotku tilanteita ja sijoittumisia, taas opin jotain uutta. Oli eka kerta kun ei tehty mitään hullua juoksutreeniä! Huomenna eka peli Oak Parkia vastaan, koululla pitää olla viideltä ja peli alkaa 6:30pm. Kouluun pitää dress up pelin takia. Vähän jännittää, pelaan puolustajana.

Ennen kun tulin tänne kuulin monelta että ne vikat kolme kuukautta on ne parhaat. Vaikka vielä vähän yli kolme kuukautta onkin aikaa niin kyllä elämä on alkanut luistaa siihen malliin että vaikee olla hymyilemättä :)

Tää viikko alko aika väsyneenä; viikonloppuna oli tarkoitus tehä kouluhommia mutta torstain jälkeen kävin vaan kääntyilemässä nopeesti kotona ja olin menossa koko viikonlopun. Enkun esseen kirjottaminen kannattaa aloittaa aikasemmin kuni sunnuntai-iltana kello 10pm... Perjantaina harkkojen jälkeen nopeasti suihkun kautta lounaalle kaverin kanssa, sieltä kotiin hakemaan tavarat ja toiselle kaverille, Johannalle, yöksi. Ei ihan kauheasti perjantai-lauantai yönä nukuttu. Hän asuu tosi hienossa vanhassa talossa ja heidän keittiö on ihana! Heräiltiin lauantaiaamuna yhdeltätoista ja aamupalaksi oli panera bageleita nam :) Lähettiin sieltä kävelemään puistoon potkimaan palloa. Ulkona oli lämmin jo silloin. Päästiin puistoon mutta siinä vaiheessa alkoi salamoimaan joten jouduttiin lähtemään takaisin päin. Johannan naapurustossa on jalkakäytävät joten päätettiin ettei mennäkään vielä sisään vaan kävellään ympäriinsä. Ette voi tajuta kuinka hyvältä se tuntu, yli seittemään kuukauteen ei olla kävelty oikeastaan minnekään. Käveltiin pienessä tihkusateessa ympäriinsä ja päädyttiin Independence Square ja siellä kiertelemään kauppoihin. Ihania pikku putiikkeja joissa en ole aikasemmin käynyt. Johannan host perhe omistaa melkein kaiken squarella ja nähtiin tuttuja siellä samalla. Sisällä ollessa alkoi sataa aika rankasti joten otettiin jalat alle ja kunnon spurtti takaisin Johannalle. Oltiin ihan märkiä mutta tuli ihan huippu fiilis kun tehtiin jotain niin ”eurooppalaista” eli käveltiin. Ihmiset tuijotti meitä autojen ikkunasta ja naureskeltiin niille.

Illalla oli Cassien, Morganin isosiskon, konsertti kirkolla. Se oli hyväntekeväisyyskonsertti yhdelle tytölle kirkossa, jolla todettiin leukemia tänä vuonna ja autettiin näin hoitokustannuksissa. Oon miettinyt monta kertaa kuinka onnellinen tämä tyttö on kun hän on jäsenenä Maywood Baptist church. Cassie siis laulaa joka sunnuntai kirkon ”bändissä” mutta hän on toooosi hyvä niin hän lauloi yksin. Sain ekaa kertaa kuulla hänen oman laulunsa ja se on ihan super hyvä :) Oltiin siellä siis Johannan kanssa ja Cassien jälkeen (siellä oli siis muitakin bändejä) lähdettiin vähän kävelylle. Päädyttiin jotenkin mäkkäriin hakemaan juotavaa (hups). Istuttiin siellä hetki ja saatiin vähän hullu idea että mitäs jos käveltäisiin kotiin. Johannan iphonen avulla löydettiin reitti ja matkaa reilut 4kilsaa. No mikäs siinä hyvä idea, tosin ulkona ihan pimeää ja sateista. Ei tosiaan kerrottu vanhemmille siinä vaiheessa, he eivät olisi ikinä antaneet meidän tehdä sitä. Älkää huoliko, kaverit tiesivät missä mennään :) Oli se aika pelottavaa mutta selvittiin perille asti! Enkä siinä vaiheessa aatellu ettei se oo ehkä ihan paras idea jalan kannalta mutta advililla mentiin.

Sunnuntain kirkko sujui tosi villisti; istuttiin Morganin kanssa parvella(?) ja ei pystytty yhtään keskittymään toimitukseen, no ainakin meillä oli hauskaa. Jäätiin kirkon jälkeen kirkolle kun oli youth leaderin vika päivä ja sellainen vastaanotto sen takia. Oli muuten hyvää juustokakkua :) Lähdettiin lounaalle vasta kahden jälkeen meksikolaiseen La Fuente ravintolaan. Syödään usein meksikolaista.

Lounaan jälkeen menin suoraan Morganille jossa treffattiin Kendyl. Kirkon youth group oli menossa kattomaan Mavericks lätkämatsia ja mentiin heidän kanssaan. Täällä lätkä on ihan hullua yleisöviihdytystä. Oon tosi varma että pelaajille maksetaan tappeluista, ihmiset nousee seisomaan ja hurraa... Mavericksien peleissä on sellainen juttu, että jos he tekevät maalin tokassa erässä, katosta pudotetaan Noodles&co ilmaispastalipukkeita. Kun jollain tietyllä minuutilla kotijoukkue tekee maalin niin kaikki saavat ilmaislipun jolla saa 2litran Crush limupullon. Jos Mavericks tekee yli seittemän maalia sisäänpääsylipulla saa ilmaisen hampurilaisen Backyard burgersista. Sunnuntai illan matsi oli hyvä katsojille, Mavericks voitti Mississippi Riverkingisit 7-0 ja saatiin kaikki ylläoleva (okei Kendylin kanssa saatiin 5 ilmaislimulippua) ja mentiin siis illalliselle hampurilaisille. Eikä tosiaan oltu ainoita... Mutta hyvät hampparit saatiin :)

Kendyl oli sekä lauantaina että sunnuntaina Mavericks pelissä, sillä hän sai $1000 scholarshipin Kimak yhtiöltä ja se luovutettiin hänelle lauantain pelin väliajalla. Kendyl sai peliin kaksi ilmaislippua ja momin kanssa menivät siis. Linkitän tähän mun kaverieden Kendylin, Mariahin, Karlyn ja coach Straubin radiohaastattelun viimeviikolta ja kyseessä siis soccer. Se on aika pitkä, mutta Kendyl puhuu ainakin pari kertaa, suunnilleen kaheksan minuutin kohdalla ja sen jälkeenkin. Eli jos kiinnostaa niin siitä vaan kuuntelemaan TÄSTÄ. Ja siis siitä sivulta pitää valita WC Bears kuvan alta se teksti ja sitä klikkaamalla pitäis aueta uusi ikkuna ja kuuntelumah

Sori tää on ihan hirveetä suomea mutta oikoluku ei innosta ja pitäisi ehkä miettiä läksyjen alottamista... Mom sano että se ottaa kameran mukaan peliin huomenna, jos ei sada niin saatan saada vähän kuvia tänne julkaistaviksi :) Tähän tekstiin yritin ettiä kuvia niin tuli nyt tosi sekalaisia.

//Lukasin tän nopeesti läpi ja huhhuh kun on huonoo suomee. Korjailin pahimmat ettette luule etten osaa suomea enää ollekaa!

Super

Aika Floridan jälkeen on mennyt ihan hullun nopeesti. Kaikenlaista on tapahutunut ja elämä on mallillaan (:

AFS juttuja on viime aikoina ollut tosi paljon. AFSn kuukausikokouksessa jokainen vaihtari pitää vuorollaan esitelmän omasta maastaan ja elämästään, eli mulla oli Finland presentation. Edellisenä iltana tein powerpoint esityksen, en nyt ihan hirveästi valmistautunut. Leivottiin taas Finland shaped cookies. 15 minuutin esitelmä meni tosi hyvin, vieläkin tuntuu hassulta, että sitä enkkua pystyy puhumaan sujuvasti ja en jännittänyt yhtään koko juttua. Tällaiset AFS puhumis jutut ei yleensä jännitä mua, en sitte tiiä mistä johtuu... Maanantaina oli Independence City Council meeting ja meidän kaikkien vaihtarien (Independence chapter, 14 vaihtaria) piti olla siellä. Mentiin vuorotellen puhumaan mikkiin ja kiitämään kaupunkia siitä että saadaan olla täällä. Se tuli täällä tvstä, ja tulee varmaan vielä uudestaankin. Hyvin selvisin, meni paremmin kuin odotin. Sen voi kattoa netistä mutta saa ihan ite ettiä jos haluaa nähä, en sitä tänne varmaankaan linkkaa. Tiistaina oltiin parin muun vaihtarin kanssa Van Horn HS kertomassa vaihtariudesta, oli ihan hauskaa, ei tarvinnut kauheesti tehä ja hyvä syy skipata koulupäivä!

Oon kokonaan unohtanut kertoa FLFstä. Kaksi viikkoa sitten koululla oli Foreign Language Festival ja oltiin siellä AFSn kanssa. Meillä oli ”kissing booth” eli sai ostaa Herseys kissies. Myytiin niitä eri maalaisina pusuina eli riippui keneltä osti niin sen maalaisen sai. Meillä oli tavallaan kilpailu kuka myi eniten, tulin tokaksi jee. Siellä oli paljon muita kojuja, cupcake walk, jalapeno eating contest... Illalla oli tanssinäytös joissa oppilaat tanssivat eri maalaisia tansseja. Koko jutun idea on se, että oppilaat jotka opiskelevat jotain vierasta kieltä koulussa (saksa, ranska tai espanja) valmistavat shown ja festivaalin. Porukkaa oli paljon ja tykkäsin.

Vietettiin eilen Johannan (saksa) kanssa girls night, eli mentiin shoppaamaan ja leffaan. Oli ihanaa taas viettää kunnolla aikaa kahdestaan ja jutella. Mentiin kattomaan Red Riding Hood. Tykkäsin siitä, vähän samoja juttuja kun siinä lastensadussa. Olin myös keilaamassa kavereiden kanssa yhtenä iltana. Nyt viimeaikoina aika tuntuu vaan loppuvan kesken ja joka ilta hanging out with friends ja ei oo enää aikaa tehä mitään muuta soccerin lisäksi. Täällä menee superhyvin ja pelottaa kun aika kuluu niin nopeaa.

Spring Break alkoi tänään. Meillä on vaan viiden päivän loma, mutta parempi sekin kun ei mitään :) Harkat on joka päivä 10-12. Tänään tosin aloitettiin jo 9:30 koska saatiin soccerkamat; kaksi pelipaitaa (navyblue ja valkonen), verkkariasu, shortsit, lämmittely fleece, under armour paita ja futiskassi. Sain numeron 5, jee! Harkkojen jälkeen mentiin koko varsity coach Straubille pastalle ja viettämään aikaa yhessä. Pelattiin pelejä oli tosi kivaa.

Nyt on vähän ongelmia vasemman jalkapöydän kanssa mutta toivottavasti se menne pois. Eka peli on ens tiistaina Oak Parkia vastaan!

Täällä on nyt ihan shortsikelit, terveisiä vaan Suomeen ;)

Yks sunnuntai kirkon jälkeen päätettiin kokeilla partoja...

Varsity

Noniin, nyt on kaksi viikkoa takana fudista ja elämä hymyilee. Pääsin siis Varisityyn, eli ykkösjoukkueeseen. Meitä on 18 joukkueessa ja moni mun kaverieista on siellä myös :) Ekaan peliin on aikaa reilu viikko, tarkemmin kuusi harjoitusta. Meille järjesty myös C-Team, eli kaikki jotka pyrki joukkueeseen pääsi. Joukkueita on siis kolme ja pelaajia reilu 60. Kolme valmentajaa, mr Straub (varsity), ms Ottolini (jv) ja mr Howard (c-team). Tykkään coach Howardista tosi paljon, hän on melko nuori ja tietää mistä puhuu. Lisäksi hän asui Ruotsissa vajaan vuoden niin hän yrittää puhua mulle ruotsia.

Nämä ekat viikot on olleet aika hulluja, erityisesti tää viikko. Ollaan juostu ihan älyttömästi. Meillä on joka päivälle erilainen ”kuntojuoksu”. Yhtenä päivänä juostiin 45minuuttia niin, että valmentaja puhaltaa pilliin säännöllisin väliajoin ja kävellään, juostaan ja spurtataan valmentajan ohjeiden mukaan. Toisena päivänä juostiin 300yardsin spurtteja (kutsutaan niitä Carolina), eli nollaviivalta kympin viivalle, takaisin lähtöviivalle, sitten kahdenkympin viivalle, takaisin nollaviivalle jne kunnes viiden kympin viivalta takaisin lähtöviivalle. Ja siis spurttina, ei juoksuna. Noita tehdään pari kertaa. Eilen juostiin 200yardeseja niin, että toisesta päästä toiseen oli aikaa spurtata 20sekuntia ja takaisin tuloon sai käyttää aikaa 40sekuntia, eli päästä päähän oli minuutti. 20sekunnin ja minuutin kohdalla valmentaja puhalsi pilliin, eli tiesi missä vaiheessa pitäisi olla. Tehtiin näitä kymmenen ja jokaisen juoksun välissä oli minuutti taukoa. Torstaina oli varmaan kauhein juoksutreeni, eli juostiin spurtteja ensin 20yards varmaan 10 kertaa, sitten 40yards 8, 60 yards 6, 80yards 4kertaa ja 100yards 2 kertaa. En oo koskaan juossu elämässäni näin paljoa, tai siis ne juoksut mitä tenniksessä juostiin oli tosi erilaisia. Yleensä meille ei kerrota kuinka monta kertaa mikäkin juttu tehään eli kun juostaan ei ole mitään käsitystä paljon on jäljellä. Jokaisen yksittäisen spurtin jälkeen on ihan poikki ja sitten on vielä vaikka kuinka monta jälellä. Nää kaikki juoksut on enemmänkin 'tahtojuoksuja' ja valmentajat kattoo kuinka moni pystyy tekemään koko homman alusta loppuun. Vikoilla kerroilla on aina sellanen fiilis että vois vaan itkeä mutta sisulla mennään loppuun saakka :)

Yleensä meillä on 3 ryhmää ja tehdään eri juttuja eri valmentajan kanssa. Harjotellaan syöttämistä, pallon käsittelyä ja pelaamista. Kiva fiilis kun joka päivä oppii jotain uutta! Tykkään harkoista ja tulee tosi hyvä fiilis siitä kun onnistuu :)

p.s. 7kk tänään!

Florida part 3

Universal Studios ja HP päivän jälkeiseksi päiväksi, torstaiksi, oli suunniteltu rantapäivää. Suunnattiin siis aamulla koko porukalla ja kahella autolla itään, Atlantin rannalle Cocoa Beachille. Rantapäivällä oli kolme tarkoitusta; tavata Baumgartit, isin ja Marjon host family silloin kun he olivat jenkeissä vaihdossa, nauttia rannasta ja nähdä avaruussukkulan lähtö.

Menomatka sujui melko nopeasti ja ajettiin suunnilleen kaksi tuntia. Loppupäässä matkaa tienvieret oli pysäköity aika tiiviisti, ihmiset leiriytyivät hyville paikoille kattomaan sukkulan lähtöä. Päästiin perille Baumgartien asunnolle ja halailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Siitä seuraavaksi nopeasti bikinit päälle ja rannalle. Oli tosi hyvä ilma, aurinko paistoi ja hellerajan yläpuolella mentiin. Emman ja Ellun kanssa päätettiin tehdä pieni kävelylenkki vähän kauempana näkyvälle laiturille. No se ei ollutkaan ihan niin lähellä kuin näytti ja edestakainen kävely kesti aika kauan. No ei siinä mitään, kivahan sitä rantaelämää oli kattella ja jutella samalla.

Kun päästiin takaisin leiriin, otettiin 'pikkusurffilaudat' kainaloon ja mereen. Vesi oli vaan vähän viileää aluksi, mutta siihen tottui tosi nopeasti. Yritettiin surffata lautojen päällä maaten mutta ei oltu kyllä kovin hyviä. Aallot oli ihan kivan kokoisia ja meillä oli hauskaa :) Viihdyttiin vedessä varmaan tunti ja kun noustiin lopulta ylös niin ei ollut yhtään kylmä!

Mentiin siinä kolmen aikaan sitten lounaalle Baumgarteille. Telkkarista tuli koko päivän suoraa lähetystä sukkulan valmistelusta ja tuijoteltiin siinä kuinka ovea suljettiin ikuisuus. Neljän jälkeen siirryttiin koko porukalla rannalle odottamaan sukkulan lähtöä. Oli hassun näköistä, kun yleensä ihmiset istuvat/makaavat veteen päin katsoen, sillä tällä kertaa kaikki olivat kääntyneet vasemmalle, josta suunnasta sukkula lähti. Kännykästä seurattiin lähtölaskua. Oli aika hieno tunne kun se sukkula ilmestyi taivaalle liekkien ja ison savupilven ja äänen kanssa. Aamupäivän pilvetön taivas oli vaihtunut poutapilviin, joka vähän häiritsi sukkulan näkyvyyttä, mutta kyllä me se ihan hyvin nähtiin. Aika nopeasti koko juttu oli ohi, ainoastaan taivaalla näkyvä laajeneva savupilvi kertoi sukkulan tosiaan lähteneen. Ei sellaista ihan joka päivä livenä näe :)

Seitsemän aikoihin oli sitten aika suunnata takaisin talolle. Ei kyllä ollut ainoastaan meidän idea; kaikki muutkin jotka olivat tulleet katsomaan sukkulan lähtöä päättivät lähteä takaisin koteihinsa samaan aikaan. Ekat 10 kilometriä kestivät tunnin kun ruuhka oli ihan järkyttävä. Päästiin loppujen lopuksi takaisin talolle vasta yhdentoista maissa, eli neljän tunnin ajomatkan jälkeen, kesti siis kaksi kertaa yhtä kauan kuin menomatka.

Perjantain ohjelma oli shoppailu. Aamupäivällä loikoiltiin uima-altaalla ja lähdettiin tytöt isin kyydillä The Florida Mall yhden aikaan. Vietettiin siellä sitten melkein koko päivä, ja varsinkin Forever21 oli tuottoisa kauppa. Äidit tulivat myöhemmin perässä. Jalat olivat koko päivän seisomisesta aika puhki mutta hyvin tsempattiin :) 

Lauantaille ei oltu suunniteltu mitään erikoista ohjelmaa, mutta perjantai-iltana päätettiin, että voitaisiin me tytöt mennä Wet'n Wild vesipuistoon päiväksi. Oltiin siellä suunnilleen yhdentoista aikaan. Päivä oli vähän pilvinen, eli porukkaa ei ollut mitenkään kauheasti, joka sopi meille loistavasti, sillä ulkona oli silti ainakin +25C. Liput maksoivat suunnilleen $50 sisään ja jouduttiin ottamaan kaksi lokeroa, meillä oli sen verran kamaa. Vesipuistosta löytyi monta erilaistaliukumäkeä ja monet niistä olivat neljän hengen laskettavia, mikä oli tosi kiva kun oltiin nelisteen liikenteessä. Muutenkin kun vertaa esim suomen Serenaan niin tosi monessa mäessä tarvitsi patjan/renkaan että sai laskea, toisin kuin Suomessa. Toinen ero oli se, ettei laskuvälineitä tarvinnut kantaa ite ylös vaan liukuhihnat toivat ne mäen huipulle. Laskettiin liukumäkiä ja lilluttiin vedessä nelisen tuntia.

Aikuisten piti tulla hakemaan meidät siinä vaiheessa kun ollaan saatu tarpeeksemme vedestä, mutta he eivät päässeetkään siinä vaiheessa kun oltiin valmiita. Oltiin nälkäisiä, joten päätettiin lähteä kävelemään Panda Expressille päin, jonka Emma ja Ellu muistivat nähneensä saman tien varrella. Tässä vaiheessa aurinko oli alkanut paistaa jo ihan kunnolla ja kävelymatka oli aika tuskaista, kun kenelläkään ei ollut mitään hajua, kuinka kaukana se PandaExpress oikeasti olikaan. Ellun mukaan se oli jokaisen seuraavan kulman takana. Oltiin superhelpottuneita kun vihdoin päästiin perille reilun mailin jälkeen. Olin ihan palanut kävelymatkan jäljiltä :( Äidit tulivat myöhemmin sinne ja suunnattiin toiseen Malliin, The Mall at Millenia. Eksyttiin aika pahasti matkalla sinne ja harhailtiin ties miten kauan autolla. Tässäkin mallissa vietettiin eniten aikaa Forever21, hups. Oltiin menossa Starbucksiin hakemaan vähän lisäenergiaa ja törmättiin iseihin, ei edest tiedetty että hekin olivat siellä. Äiditkin tulivat sitten paikalle ja lähdettiin takaisin talolle.

Koska oli mun vika ilta Orlandossa niin päätettiin hakea Papa John'sista pizzaa, tai no Heinoset hakivat. Syötiin ja lilluttiin uima-altaassa, mutta väsähdettiin aika nopeasti ja eikun nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna lähdin Ilkan kanssa golfkentälle. Lähdin mukaan, koska halusin nähdä alligaattoreita (Emma ja Ellu ei olleet kovin iloisia etten ollutkaan niiden kanssa...). Mulla oli Ilkan superkamera ja sain ajaa golfautoa. Liityttiin siinä jossain vaiheessa Nova Scotialaisryhmään ja he pelasivat 18 reikää samalla kun toimin kuvaajana.

Palailtiin talolle ja pakkasin kamat ja siitä lähdettiinkin mallille, missä muut olivat. Tarkoitus oli mennä syömään Red Lobsteriin, mutta paikka oli ihan täynnä ja mun lentokentällä piti olla neljältä niin hyvästelin muut ja äidin, isin, Emman ja Ellun kanssa lähdin lentokentälle. Oltiin siellä aika aikasin, niin käytiin syömässä ja viemässä kamat lähtöselvitykseen. Aika nopeasti tuli aika sanoa heipat ja vähän haikein mielin lähdin omalle portille. No neljä kuukautta ja sitten taas nähdään.

Eka lento Orlandosta Atlantaan oli tarkoitus lähteä 6:11pm ja mulla piti olla tunti aikaa vaihtaa konetta Atlantassa. No ei sitten mennytkään ihan niin. Koneessa oli jotain vikaa ja istuttiin siellä kun korjaajat yrittivät saada vian korjattua. Lento pääsi lähtemään melkein tunnin myöhässä. Olin Atlantassa sitten 9:07 ja seuraava lento lähti 9:15. Onneksi kaikki olivat tosi avuliaita, mutta koneen kolmasvikalla rivillä istuminen ei ollut se ihan paras juttu. Kun pääsin koneesta ulos niin aikaa oli enää 4 minuuttia seuraavan koneen lähtöön. Juoksin kysymään virkailijalta mistä kone lähtee ja hän kertoi mulle että jos juoksen oikein kovaa niin saatan ehtiä. Lento oli lähdössä viereiseltä portilta. Siinä sitten virkailija hirveellä vauhdilla naputteli tiedot koneelle (väitti aluksi ettei mun nimeä löydy, onneksi oli lippu kädessä niin uskoi). Kaikki ovet oli jo suljettu mutta hän oli tosi kiltti kun päästi mut vielä sisään, sillä ei se ollut mun vika kun edellinen kone oli myöhässä. Jos kone olisi ollut minuutinkin enemmän myöhässä niin en olisi ehtinyt ja olisin juotunut jäämään Atlantaan yöksi!

Pääsin perille Kansas Cityyn 10:40pm ja Kendyl ja mom olivat kentällä vastassa. Olin ihan tosi väsynyt ja varma, ettei mun kamat olleet ehtineet koneeseen sillä en ite meinannut ehtiä. Yllätyttiin iloisesti kun mun harmaa matkalaukku tuli hihnalta näkyviin! Päästiin kotiin vasta kahdentoista aikaan yöllä.

Oli superkiva ja onnistunut reissu, säät suosivat ja perheen näkeminen oli hyvä juttu. Ei ne oo muuttuneet ja kyllä ne musta tykkää ihan yhtä paljon kuin ennen kun lähin ja ovat varmasti vastassa Helsinki-Vantaalla sitten 29.6., vajaan neljän kuukauden kuluttua! Nyt kun oon miettinyt niin kyllä toi perheen näkeminen oli hyvä, ja se autto mua ymmärtämään että enää vähän aikaa nauttia täällä olosta ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Kiitos ♥

Norfleet Elementary School

Sain viikko reilu viikko sitten sähköpostia AFS vapaaehtoiselta, jos haluaisin osallistua perjantaina 4. maaliskuuta Norfleet Elementary Schoolilla pidettävään 'kansainvälisyyspäivään'. No mikäs siinä, ihan hyvältä kuulosti.

Meitä oli 17 hengen porukka menossa kertomaan omista maista 5-10 vuotiaille lapsille. Vietettiin Janan kanssa edellinen yö Hannahlla ja Benyalla. Ihan järkevä idea muttei me niin paljoa nukuttu, joten seuraavan aamun herätys oli ihan liian aikaisin. Edellisenä iltana leivottiin omien maiden ruokia lapsille vietäväksi, tein mummon lähettämillä Suomen(!) muotoisilla piparimuoteilla sokerikeksejä ja merkattiin momin kanssa Helsinki niihin strösselillä. Oli aika söpöjä :)

Päästiin koululle kaheksan jälkeen ja tavattiin muut vaihtarit. Meiät jaettiin luokkiin, sain nelosluokan eli 8-9 vuotiaita lapsia. Mulla oli suomenlippu ja Tatun ja Patun This Is Finland kirja. En ollut ihan hirveästi suunnitellu, mutta hyvin keksin juttua kerrottavaksi. Kertoilin Suomesta ja koulusta ja ihan normaalijutuista ja hyvin sujui. Lapset saivat sitten kysellä kaikkea ja tuli ihan fiksuja kysymyksiä, mutta kyllä ne halus myös tietää mun lempivärin/eläimen/leffan... Mulla oli myös mukana turkinpippureita, joita kaikki halusivat maistaa. Ilmeet oli kyllä näkemisen arvoisia! Oli siellä yks poika joka oikeesti ehkä vähän tykkäs, ainakin se halus lisää.

Mentiin koko vaihtariporukalla vielä luokkaesitelmien jälkeen saliin kertomaan koko koululle vähän omista maista. Oli huvittavaa kun puhuttiin omilla kielillämme ja kaikki istuivat suut auki ja oli ihan ihmeissään :)

Kiva kokemus, torstaina toinen suomiesitelmä, tällä kertaa kuitenkin muille vaihtareille ja AFS tyypeille!

//Jos jollakulla on suunnitelmissa mennä Universal Studiosille Orlandossa niin suosittelen skippaamaan tän tekstin, sillä kirjotin aika yksityiskohtaisesti kaikesta eli jos haluaa itse kokea kaiken siellä niin en ehdota 'yllärien' pilaamista itteltään tän lukemalla.//

Kolmanneksi Florida päiväksi oltiin suunniteltu Universal Studios ja erityisesti The Wizarding World of Harry Potter. Lähettiin, äiti, isi, Marjo, Emma, Ellu, Verena ja minä matkaan puoli yhdeksän maissa ja perillä oltiin aika monen muun tavoin yhdeksän jälkeen. Auto parkkiin ja lähdettiin kohti laitepuolta. Sinne saikin kävellä ihan hyvän matkaa sieltä parkkihallista. Tuumailtiin siinä millaiset liput tarvitaan ja päädyttiin hankkimaan Express passit kaikille mutta vaan alueelle Island of Adventures, ja osoittautui kyllä oikeaksi ratkaisuksi, sillä ei meillä olisi ollut aikaa käydä muissa osissa. Expres liput on kalliimmat kuin normaalit, mutta niillä pääsee jonojen ohi ja suosittelen ehdottomasti niitä, jos on suunnitelmissa mennä tonne. Säästää paljon aikaa, kun ei jonossa tarvitse seistä puolta tuntia vaan muutaman minuutin.

Oltiin kaikki tosi innostuneita ja lähdettiin tutkimaan aluetta. Koko paikka on superhienosti rakennettu ja ihan vaan katseltavaakin riitti vaikka kuinka paljon. Tarkoitus oli mennä ekana Harry Potter paikkaan, mutta sinne on niin kova tunku, että tarvitsee ensin hakea lippu, joka kertoo ajan, milloin sinne pääsee sisään. Saatiin oma aika 11:20-12:20, eli meillä oli tunti aikaa kierrellä muualla ennen siirtymistä velhomaailmaan. Päädyttiin siinä sitten Jurassic Park alueelle ja päätettiin aloittaa vesilaitteesta. Vene lillui tekojokea pitkin ja nähtiin dinosauruksia ympärillä. Meno oli tosi rauhallista ja aateltiin, että 'no eihän tää nyt oo yhtään paha'. Mentiin siinä loppuvaiheessa sellaiseen sisätilaan ja vene nousi aika jyrkästi ylös. Ihan huipulla oli Trex jota tuijoteltiin kun se tuli lähemmäs ja yhtäkkiä vene syöksyi tosi jyrkästi alas ja tottakai siellä odotti kunnon kastuminen. Oltiin kaikki ihan läpimärkiä, mutta onneksi ulkona oli lämmin ja kuivuttiin ihan suht nopeasti.

Käytiin ennen HPta pizzoilla ja salaateilla ja suunnattiin sitten portille. Ensimmäinen silmäys tulevasta saatiin jo sillalla matkalla sinne ja nähtiin osa linnasta ja Tylyahon talojen katot. Kun päästiin sisään alueelle päädyttiin heti ottamaan kuvia Tylypahkan pikajunan ja sen kuljettajan kanssa kanssa. Tylyaho oli ihan täynnä ihmisiä, mutta en kyllä yhtään ihmettele miksi. Koko paikka oli aivan upea, velhokauppoja joihin pääsi (jonottamalla) sisään ja lunta katoilla. Paikkaan oli tuotu myös kuusia, mikä toi toden tuntua mutta oi kylä vähän huvittavaa, kun heti Potter alueen ulkopuolella kasvoi palmuja. Tylyaho oli todella todentuntuinen ja kaikki oli rakennettu ihan viimeisenpäälle niinkuin kirjoissa ja leffoissa. Jättipitkät savupiiput ja kaikki ikkunat olivat suloisia :) Mentiin Dragon Challenge laitteeseen ja taas kivasti jonojen ohi. Laite ooli vähän kuin Särkänniemen tornado mutta paljon pitempi= parempi. Kierrettiin siinä vähän aikaa Tylyahoa ja suunnattiin Tylypahkalle päin. Express liput eivät toimineet siellä vaan sisään täytyi kaikkien jonottaa. Laukut piti jättää lokeroihin, jotka olivat kunnon hi-tech sormenjälkitunnistimella varustettuja. Jouduttiin kyllä ettimään ja odottamaan vapaata kaappia aika kauan.

Jono oli aika pitkä ja siinä auringossa seisominen raskasta. Oltiin jonoteltu jonkin aikaa ja kuulutuksia alkoi tulemaan, että laite on huollossa. Muutamat ihmiset lähtivät pois jonosta mutta suurin osa jäi silti odottelemaan. Tajusin vasta aika myöhään siinä jonotusvaiheessa, että otiin linnan kasvihuoneissa. Jouduttiin jonottamaan ulkona tunnin verran että päästiin edes linnaan sisälle. Oltiin jo Tylyahosta ihan innoissaan ja voin sanoa, että linna päihitti vielä senkin! Siitä asti kun astuttiin linnaan sisälle olin ihan haltioissani aina siihen asti kun astuin takaisin auringonvaloon. Valaistus linnassa oli hämärä ja kuljettiin kaiteiden välistä ohjastettua reittiä. Nähtiin tupien pistetiimalasit (jotka oli isot), se lintu patsas, mistä pääsee Dumbledoren officeen, Lihava Leidi... Tauluja, jotka oikeesti liikkuivat ja puhuivat ja ne oli toteutettu ihan älyttömän hienosti. Päästiin Dumbledoren officeen, jossa kaikki pikku yksityiskohdat olivat ihan vimpan päälle. Nähtiin myös Dumbledore, joka oli toteutettu 3D kuvana ja hän puhui ihmisille. Päästiin myös Rohkelikon tupaan ja Pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan, jossa Harry, Ron ja Hermione olivat. Siitä mentiinkin jo siihen laitteeseen, mihin se koko jono lopulta oli. Neljän hengen vaunut olivat samanlaisia kuin Linnanmäen siinä sirkus linna jutussa, eli sellaisia missä istutaan rinnakkain yhteen suuntaan katsoen. Ajo oli rakennettu niin, että Harry ja Ron lensivät edellä ja itse oltiin kanssa luudan päällä. Osa ajosta oli sellaista, että oltiin tavallaan pysähdytty ruudun eteen ja vaunu liikkui mukana ihan kun oltaisiin oltu luudan päällä ja mukana siinä tapahtumassa (niinkuin Linnanmäen siinä leffajutussa). Osa ajosta taas oli sellaista, että oltiin kovassa liikkeessä esim Kielletyssä metsässä ja hämähäkit hyppivät ympärillä ja sylkivät päälle. Vauhti oli tosi kova ja laite ihan uskomaton, loppuin vaan turhan nopeasti vaikka aika pitkä olikin. Oli ehdottomasti jonottamisen arvoinen! Päästiin siitä matkamuisto kauppaan, jossa myytiin ihan kaikkea HP kamaa tpaidoista ja mukeista kelmien karttoihin. Koko paikka oli toteutettu niin, että kaikista kirjoista oli juttuja tasapuolisesti, mikä oli ehdottomasti plussaa!

 

Selvittiin ulos Harry Potter maailmasta kolmannen HP laitteen jälkeen (ei ollut kovin hyvä) ja suunnattiin muualle. Isin suosituksesta päätettiin mennä Spiderman laitteeseen, joka toimi samalla idealla kuin Linnassa ollut ajo, eli laite liikkui niin kuin oltaisiin oltu itse mukana kuvassa tapahtuvissa jutuissa. Käytiin myös Hulkissa, vihreässä supervauhdikkaassa vuoristoradassa ja parissa muussa. Lähdettiin neljän aikaan vaeltamaan takaisin autolle, mutta käytiin matkalla Bubba Gumpissa ostamassa matkamuistoja. Oltiin siinä vaiheessa jo ihan puhki monen tunnin kävelystä.

Oli ihana päivä ja hymy pysyi kyllä pitkään sen jälkeen. Ei tollaista kokemusta ihan joka päivä tule eteen niin oon superonnellinen että mentiin! Harry Potter oli ihan huippu ja varsinkin näin kun oon kaikki kirjat moneen kertaan lukenut niin osasin arvostaa monia yksityiskohtia :) Eli jos on suunnitelmissa Orlando niin Harry Potter on ihan MUST!

Soccer tryouts, osa 2

Nyt on viikko takana tryoutseja ja maanantaina saadaan tietää ketkä pääsi joukkueeseen. Silloin ei vielä saada tietää joukkueiden kokoonpanoja, mutta jos nimi löytyy listasta niin tietää, että pääsee pelaamaan!

Kolmantena tryout päivänä, keskiviikkona, alkoi pallonkäsittely osuus. Yleiskuntojutuissa oon ihan hyvä mutta futisjutut muuten ei oo sitä ihan ominta joten jännitin sitä jonkun verran. Tehdään alkulämmittelyssä aina juoksuja ja hyppelyjä, venytellään sekä lihaskuntoa, jonka jälkeen jalat ja vatsalihakset ovat ihan kuolleet. Meillä oli taas pisteitä ja kaikilla pisteillä tehtiin eri juttuja. Oli power laukaukset, eli kuinka kovaa pystyy potkaisemaan vasemmalla ja oikealla, juggling eli pomputus ja pari erilaista figure 8. Toinen oli ihan normaali, eli kahta tolppaa piti kiertää palloa kuljettaen ja kuinka monta kierrosta sai minuutissa. Toinen oli sellainen, että kasin eri päissä piti pallo syöttää kaverille ja hän sitten syötti takaisin. Ylitin kyllä omat odotukset kaikessa mutta en mikään huippu ollut.

Torstaille ei ollut tullut uusia listoja, sillä kaikki eivät olleet palauttaneet tulospapereita. Aloitettiin treenit sixies, eli honesty run'lla. Siinä football kenttä oli jaettu kuuteen juoksuosaan; kulmasta keskiviivalle, keskiviivalta toiseen kulmaan, kulmasta toiseen kulmaan ja niin edelleen, että muodostui suorakulmio. Ekana piti hölkätä yksi väli ja spurtata yksi. Seuraavaksi hölkätä kaksi väliä ja spurtata kaksi, sitten kolme-kolme, neljä-neljä, viisi-viisi ja kuusi-kuusi. Oli tosi rankkaa ja ei kauheasti auttanut kun jalat olivat ihan kuolleet edellisten päivien tekemisistä. Torstaina testattiin passing distance oikealla ja vasemmalla jalalla, eli kuinka pitkälle pallon saa ilmassa kulkemaan molemmilla jaloilla. Lisäksi passing accuracy, eli pieniin maaleihin yritettiin saada pallo sekä oikeella että vasemmalla. Meillä jäi vähän aikaa niin coach Howard yritti opettaa mulle oikeeta tekniikkaa potkaista, kyllä vähän parantui!

Perjantaina, viimeisenä tryout päivänä en ollut koulussa, joten en tiennyt yhtään missä menen listalla. Tunti ennen harkkojen alkua satoi kaatamalla ja salamoi, joten jouduttiin arvuuttelemaan onkohan meillä ollenkaan treenejä. No sade loppui ja treenit oli. Aloitettiin taas juoksuilla. Football field oli jaettu neljään osaan päästä päähän niin, että eka osa kävely, toka hölkkä, kolmas spurtti ja neljäs hölkkä, käännös ympäri ja sama uudestaan. Jalat oli varmaan jo niin tottuneet siihen tekemiseen ettei ne enää tuntuneet kipeiltä. Oli jotenkin tosi helppoa juosta ja varsinkin sputrata. Yleensä oon Morganin kanssa suunnilleen yhtä nopea mutta menin ihan omaa vauhtia edellä. Tehtiin tätä treeniä parikymmentä minuuttia. Olin Kendylin jälkeen kai toisiksi nopein :) Meillä oli harkat ainoastaan reilun tunnin, sillä ilma oli huono. Koko ajan tuuli vihmoi ja tuli kylmää tihkusadetta taivaalta, ei kaikista mukavin ilma siis. Shortseilla ja tpaidalla oli aika vilpoista... Onneksi olin tajunnut ottaa juoksutakin mukaan, se auttoi vähän kun hupparissa ja verkkareissa on niin hankala pelata ja juosta. Loppuajaksi meidät jaettiin kuuteen joukkueeseen, kentille 1,2 ja 3. Pelattiin kuusi vastaan kuusi pienellä kentällä. Mun kentällä oli kaikki 'hyvät' ihan hyvin pärjäsin siellä. Coach Howard sanoi että ne alkaa kattomaan niitä lopullisia kokoonpanoja nyt ja tällee ne niitä kokeillaan.

Tennis ei nyt varsinaisesti tue socceria, pelaajakontaktin ja joukkueurheilun osalta, mutta kivaa kokeilla jotein aika erilaista. Maanantaina sitten nähään, miten käy :)

Florida part 1

Maanantai aamuna oli lähtö lentokentälle. Ulkona oli edellisen päivän +20C jälkeen hieman viileämpää, lämpötila oli pudonnut sinne nollaan. Kansas Cityn lentokentälle (MCI) ajaa sellaiset 45minuuttia täältä joten lähdettiin matkaan yhdeltätoista aamulla. Mukaan tulivat mom, Kellan, Kendyl ja Gentry. Oltiin tehty check-in jo aikaisemmin netissä, eli pääsin nopeasti odotustilaan. Lueskelin siellä sitten tunnin verran, ja onneksi kone oli on time niin pääsin matkaan oikeaan aikaan. Lento sujui lueskellen ja vajaa kolme tuntia meni melko nopeasti.

Orlandon lentokenttä ei ole yhtään niin selkeä kuin Kansas Cityn. Ajelin junalla siellä ja onnistuin löytämään matkatavarapaikan yllättävän hyvin. Matkalaukku paikka oli avoin, toisin kuin Helsinki-Vantaalla, eli kaikki pääsivät siihen tilaan. Heinoset + Baumgartit tulivat tosi nopeasti ja jälleennäkeminen oli ihana. Katteltiin videolta myöhemmin kun Ellu pomppas kun näki mut :)

Hyvästeltiin siinä Baumgartit ja lähdettiin syömään. Lämpötila oli reilu 80F eli kuuma! Käytiin syömässä Ruby Tuesday ja siellä istuessa tuli ulkona ihan pimeää. Täälläpäin on kuitenkin tottunut siihen että pimeys tulee eri tavalla, ei niin yllättäen ja aikaisin. Ruokakaupassa vietettiin ihan kunnolla aikaa kun toimii vähän eri tavalla kuin Suomessa ja painoyksikötkin on vähän toiset.

Päästiin talolle jossain vaiheessa iltaa. Meillä oli kivan kokoinen 5 makuuhuoneen talo ja uima-allas Providence resortissa, eli kuntosali ja tenniskentät oli myös käytössä sekä golf kenttä. Meille neljälle tytölle oli kaksi makuuhuonetta, eli yksi missä nukutaan ja toinen toimi vaatehuoneena, tosin muutin sinne kahden ensimmäisen yön jälkeen kun eka sänky oli aika epämukava. Tutkittiin Ellun kanssa talo läpi mentiin sitten uimaan omaan altaaseen, jonka vesi oli lämmitettyä, ei paha :)

Ulkona oli ihan pimeää ja viereisiä taloja ei nähnyt ollenkaan, joten tuntui kun oltaisiin oltu keskellä-ei-mitään.

Oma perhe ajeli Miamista Orlandoon, ja alueen portilta saatiin soitto yhdentoista(?) maissa, että ”täällä ollaan”. Ajettiin sinne Ilkan ja Ellun kanssa viemään kulkulupa, mutta Ilkka ei päästänyt ulos autosta, joten jouduin odottelemaan, kunnes päästiin takaisin talolle. Oli ihana nähdä perhe ja Verena. Kyllä ne oli samanlaisia kuin 6kuukautta sitten! Sain monta halia kun oli lähetetty äitin mukana mulle, kiitos :)

Vaihdettiin siinä kuulumisia ja painuttiin pehkuihin aika nopeasti kun kaikki olivat ihan väsyneitä. Suomi ei sujunut ihan sujuvasti, eka kerta puoleen vuoteen kun puhuin suomea kasvokkain.

Tokana päivä, eka aamu aloiteltiin siinä altaanreunalla ja RUISLEIPÄ aamiaisella, sitä on kaivattu, ihan oikeeta suomalaista ruisleipää! Taivas oli pilvetön ja hellelukemissa mentiin. Lähettiin tyttöjen kanssa kävelyreissulle tutkimaan aluetta ja päädyttiin golf clubille. Mulla on koko matkalta 1266 kuvaa mutta nekin on vaan neljältä päivältä, eli oteltiin vähän kuvia... Pitää hankkia kuvia muiden kameroista.

Lähdettiin päivällä syömään Longhorn ravintolaan, Florida premium outlets läheisyyteen. Jatkettiin siitä outlet alueelle. Miehet väsy varmaan ekan kaupan jälkeen ja lähtivät takaisin golf kentälle. Me muut pyörittiin kaupoissa ihan hyvän aikaa, ja päädyttiin Guessille vähän korushopping. Löysin samalla uuden lompakon!

Olis pitänyt kirjoittaa vähän ylös mitä tehtiin, alkaa jo unohtumaan... Eli muistuttakaa mua jos jotain jää puuttumaan niin voin lisäillä myöhemmin!

Tässä nyt oli kaks ekaa päivää, yritän saada viikonloppuna vähän lisää kirjoiteltua, kouluhommaa on vaan niin hirveästi että en ehi varmaan mitään muuta tehdä viikonloppuna... Pitää lukea Song Of Solomon 4kappaletta, tehdä sanakirja kirjan nimistä, kirjoittaa M&M chart, tehdä Suomiesitelmä, matikan ja hissan kokeet, hissan rästihommat ja lista jatkuu... hyvää viikonloppua mulle.

Soccer tryouts

Jätän Florida postauksen vähän myöhemmälle niin että pääsen edes vähän takaisin tähän perusrytmiin. Sanotaan nyt vaan että oli tosi kiva reissu ja säät suosi :)

Nyt on siis soccer kausi virallisesti alkanut. Meillä on yleensä ollut kolme joukkuetta: Varsity, Junior Varsity ja C-Team. Varsityyn otetaan suunnilleen 16-18 pelaajaa ja JV 20-22. Loput menee sitten C-Team, eli kaikki halukkaat pääsevät pelaamaan. Tänä vuonna budjetti on pienempi, joten C-Teamia ei ole ollenkaan, eli pitää oikeasti pyrkiä joukkueeseen. Tryoutsit kestää tän viikon ja saadaan perjantaina tai maanantaina tietää joukkueet.Tyttöjä on pyrkimässä suunnilleen 70 eli kilpailua on.

Maanantaina harkat alkoivat vasta kuudelta, koska ulkona oli niin kylmä ja molemmat salit oli varattu heti koulun jälkeen. Käytiin siinä sitten kotona lepäilemässä ja valmistautumassa. Kuudelta kokoonnuttiin koululla ja mr Straub, valmentaja piti pienen alotuspuheen.

Ensimmäisenä testinä meillä oli kirjallinen koe, 9.5minuuttia aikaa ja 19 kuvaa, joissa on joku tilanne. Siitä piti valita vaihtoehdoista a,b,c,d mikä on paras vaihtoehto pelata palloa kyseisessä tilanteessa. Seuraavaksi juostiin Yo-Yo test, jossa juostiin tolppien väliä nauhalta tulevien ohjeiden mukaan, eli vauhti kiihtyy koko ajan. Vähän samanlainen kuin Pacer test, mutta vauhti kiihtyy koko ajan ja pitää oikeasti juosta heti alusta alkaen. Muut testit toimivat pisteinä, eli piti kiertää kaikki pisteet ja kerätä tulokset. Vertical jump, eli seinässä on mitta ja yhdellä vauhtiaskeleella pitää hypätä niin korkealle kuin pystyy, tein ihan hyvin ja sain 12inch. Ensin mitattiin siis se kun seisoi kädet pystyssä ja sitten paljon korkeammalle pääsee hyppäämällä. Vatsat ja punnerukset minuutissa oli yksi piste, samoin kuin vauhditon pituus ja kolmiloikka. Vauhdittomassa hyppäsin 7'½''. Kolmiloikka tehtiin pareittain, eli hypättiin vierekkäin, jolloin toisen pitäisi siis kirittää toista. Hyppäsin Kendylin kanssa ja en jäänyt kuin vähän siitä tuloksella 22'. Treenit loppui kasilta ja olin kyllä ihan poikki siinä vaiheessa.

Tiistaiaamuna kun vein treenikamoja coachin huoneeseen niin oven vieressä seisoi iso joukko tyttöjä. Seinälle oli tullu listat, joissa oli kaikkien ekan päivän tulokset ja lisäksi laitettu pelaajat järjestykeen edellisen äivän testien tulokset. Lista oli väritetty niin, että ekat 18 oli vihreellä joka tarkotti Varsity, tokat 22 oli keltasella joka oli JV ja loput punasella eli vaara-alueella. Lista oli siis vaan suuntaa antava ja muuttuu joka päivä kun lisää testejä on tehty. Nämä ekan päivän listat oli vaan suuntaa antavia, sillä ei olla edes koskettu palloon. En heti löytäny mun nimeä mutta vara coach Howard tuli onnittelemaan että olin tehnyt tosi hyvin edellisenä päivänä ja osoitti mun nimeä sijalla kolme! Olin tosi hämmästynyt koska en ollut ajatellut että pärjäisin niin hyvin. Sain neljänneksi parhaan tuloksen kirjallisessa testissä mikä oli kyllä aika ihme ja molemmissa pituushypyissä sijan kaksi. Kendyl oli sijalla yksi kokonaislistassa :)

Tänään olikin paljon parempi ilma, 60F joten oltiin ulkona. Vuorossa oli rankin osuus testeistä, eli juoksu. Tehtiin 300yards ekana ja juoksin samaan aikaan Kendylin kanssa. Hän on nopea joten auttaa itteänikin, hyvä kiritys. Ajaksi tuli 1min 07sec. Juostiin seuraavaksi 20/40yards eli 40 jaardia normaalisti, mutta sekä 20 että 40yardsin kohdalla otettiin aika. Juoksin ekana Morganin kanssa mutta pääsin sitten juoksemaan Kendyliä ja coach Howardia vastaan ja ajat parantu :) Meillä oli myös T-run, eli ensin juostaan eteenpäin, sitten suffle oikeelle, juoksu vasemmalle ja suffle keskelle ja takaperin juoksulla takaisin, niin että muodostuu T-kirjain. Pro agility run oli 40yardsin juoksu suunnan vaihdoksilla. Viimeisenä oli 45minuutin juoksu. Juostiin edestakaisin football kenttää ja valmentajalla oli pilli jonka vihellyksestä vaihdettiin sprint/jogging/run/walk. Testi oli kai joku college poikien soccer testi. Sprint ajat oli eka lyhyempiä mutta kasvoivat koko ajan keskivaiheeseen mentäessä ja lyhenivät taas loppua kohden. Juoksin Morganin kanssa ja sain tosi hyvän 'vastuksen' kun molemmat kiritettiin toisiamme. Oli aika rankka mutta 45minuuttia meni loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Tehtiin ainakin paremmin kun suurin osa tytöistä, ohitettiin monet monella kierroksella!

Huomiselle on luvassa pallonkäsittely testejä. Jännitän niitä aika paljon, kun en ole koskaan niitä tehnyt. Huomiselle listat on taas muuttuneet ja tipun varmaan jonkun verran, saa nyt nähdä...

nyt kun soccer alkoi niin treenit on 2:40pm-5pm eli hyvin menee iltapäivä siinä ja illalla pitäa hoitaa koulujutut mutta yritän kirjoittaa Floridasta tällä viikolla! Perjantaille on luvassa vähän muuta ohjelmaa, kertoilen siitä sitten lisää kun on ajankohtaisempi.

p.s. Treeneissä ei tuntunut maaliskuun alulta kun hengailtiin shortseissa ja tpaidoissa ulkona, eilen oli niin kylmä ettei päästy ulos, pakkasen puolella siis. Missourin ilmasto on vähän outo.