Florida part 3

Universal Studios ja HP päivän jälkeiseksi päiväksi, torstaiksi, oli suunniteltu rantapäivää. Suunnattiin siis aamulla koko porukalla ja kahella autolla itään, Atlantin rannalle Cocoa Beachille. Rantapäivällä oli kolme tarkoitusta; tavata Baumgartit, isin ja Marjon host family silloin kun he olivat jenkeissä vaihdossa, nauttia rannasta ja nähdä avaruussukkulan lähtö.

Menomatka sujui melko nopeasti ja ajettiin suunnilleen kaksi tuntia. Loppupäässä matkaa tienvieret oli pysäköity aika tiiviisti, ihmiset leiriytyivät hyville paikoille kattomaan sukkulan lähtöä. Päästiin perille Baumgartien asunnolle ja halailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Siitä seuraavaksi nopeasti bikinit päälle ja rannalle. Oli tosi hyvä ilma, aurinko paistoi ja hellerajan yläpuolella mentiin. Emman ja Ellun kanssa päätettiin tehdä pieni kävelylenkki vähän kauempana näkyvälle laiturille. No se ei ollutkaan ihan niin lähellä kuin näytti ja edestakainen kävely kesti aika kauan. No ei siinä mitään, kivahan sitä rantaelämää oli kattella ja jutella samalla.

Kun päästiin takaisin leiriin, otettiin 'pikkusurffilaudat' kainaloon ja mereen. Vesi oli vaan vähän viileää aluksi, mutta siihen tottui tosi nopeasti. Yritettiin surffata lautojen päällä maaten mutta ei oltu kyllä kovin hyviä. Aallot oli ihan kivan kokoisia ja meillä oli hauskaa :) Viihdyttiin vedessä varmaan tunti ja kun noustiin lopulta ylös niin ei ollut yhtään kylmä!

Mentiin siinä kolmen aikaan sitten lounaalle Baumgarteille. Telkkarista tuli koko päivän suoraa lähetystä sukkulan valmistelusta ja tuijoteltiin siinä kuinka ovea suljettiin ikuisuus. Neljän jälkeen siirryttiin koko porukalla rannalle odottamaan sukkulan lähtöä. Oli hassun näköistä, kun yleensä ihmiset istuvat/makaavat veteen päin katsoen, sillä tällä kertaa kaikki olivat kääntyneet vasemmalle, josta suunnasta sukkula lähti. Kännykästä seurattiin lähtölaskua. Oli aika hieno tunne kun se sukkula ilmestyi taivaalle liekkien ja ison savupilven ja äänen kanssa. Aamupäivän pilvetön taivas oli vaihtunut poutapilviin, joka vähän häiritsi sukkulan näkyvyyttä, mutta kyllä me se ihan hyvin nähtiin. Aika nopeasti koko juttu oli ohi, ainoastaan taivaalla näkyvä laajeneva savupilvi kertoi sukkulan tosiaan lähteneen. Ei sellaista ihan joka päivä livenä näe :)

Seitsemän aikoihin oli sitten aika suunnata takaisin talolle. Ei kyllä ollut ainoastaan meidän idea; kaikki muutkin jotka olivat tulleet katsomaan sukkulan lähtöä päättivät lähteä takaisin koteihinsa samaan aikaan. Ekat 10 kilometriä kestivät tunnin kun ruuhka oli ihan järkyttävä. Päästiin loppujen lopuksi takaisin talolle vasta yhdentoista maissa, eli neljän tunnin ajomatkan jälkeen, kesti siis kaksi kertaa yhtä kauan kuin menomatka.

Perjantain ohjelma oli shoppailu. Aamupäivällä loikoiltiin uima-altaalla ja lähdettiin tytöt isin kyydillä The Florida Mall yhden aikaan. Vietettiin siellä sitten melkein koko päivä, ja varsinkin Forever21 oli tuottoisa kauppa. Äidit tulivat myöhemmin perässä. Jalat olivat koko päivän seisomisesta aika puhki mutta hyvin tsempattiin :) 

Lauantaille ei oltu suunniteltu mitään erikoista ohjelmaa, mutta perjantai-iltana päätettiin, että voitaisiin me tytöt mennä Wet'n Wild vesipuistoon päiväksi. Oltiin siellä suunnilleen yhdentoista aikaan. Päivä oli vähän pilvinen, eli porukkaa ei ollut mitenkään kauheasti, joka sopi meille loistavasti, sillä ulkona oli silti ainakin +25C. Liput maksoivat suunnilleen $50 sisään ja jouduttiin ottamaan kaksi lokeroa, meillä oli sen verran kamaa. Vesipuistosta löytyi monta erilaistaliukumäkeä ja monet niistä olivat neljän hengen laskettavia, mikä oli tosi kiva kun oltiin nelisteen liikenteessä. Muutenkin kun vertaa esim suomen Serenaan niin tosi monessa mäessä tarvitsi patjan/renkaan että sai laskea, toisin kuin Suomessa. Toinen ero oli se, ettei laskuvälineitä tarvinnut kantaa ite ylös vaan liukuhihnat toivat ne mäen huipulle. Laskettiin liukumäkiä ja lilluttiin vedessä nelisen tuntia.

Aikuisten piti tulla hakemaan meidät siinä vaiheessa kun ollaan saatu tarpeeksemme vedestä, mutta he eivät päässeetkään siinä vaiheessa kun oltiin valmiita. Oltiin nälkäisiä, joten päätettiin lähteä kävelemään Panda Expressille päin, jonka Emma ja Ellu muistivat nähneensä saman tien varrella. Tässä vaiheessa aurinko oli alkanut paistaa jo ihan kunnolla ja kävelymatka oli aika tuskaista, kun kenelläkään ei ollut mitään hajua, kuinka kaukana se PandaExpress oikeasti olikaan. Ellun mukaan se oli jokaisen seuraavan kulman takana. Oltiin superhelpottuneita kun vihdoin päästiin perille reilun mailin jälkeen. Olin ihan palanut kävelymatkan jäljiltä :( Äidit tulivat myöhemmin sinne ja suunnattiin toiseen Malliin, The Mall at Millenia. Eksyttiin aika pahasti matkalla sinne ja harhailtiin ties miten kauan autolla. Tässäkin mallissa vietettiin eniten aikaa Forever21, hups. Oltiin menossa Starbucksiin hakemaan vähän lisäenergiaa ja törmättiin iseihin, ei edest tiedetty että hekin olivat siellä. Äiditkin tulivat sitten paikalle ja lähdettiin takaisin talolle.

Koska oli mun vika ilta Orlandossa niin päätettiin hakea Papa John'sista pizzaa, tai no Heinoset hakivat. Syötiin ja lilluttiin uima-altaassa, mutta väsähdettiin aika nopeasti ja eikun nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna lähdin Ilkan kanssa golfkentälle. Lähdin mukaan, koska halusin nähdä alligaattoreita (Emma ja Ellu ei olleet kovin iloisia etten ollutkaan niiden kanssa...). Mulla oli Ilkan superkamera ja sain ajaa golfautoa. Liityttiin siinä jossain vaiheessa Nova Scotialaisryhmään ja he pelasivat 18 reikää samalla kun toimin kuvaajana.

Palailtiin talolle ja pakkasin kamat ja siitä lähdettiinkin mallille, missä muut olivat. Tarkoitus oli mennä syömään Red Lobsteriin, mutta paikka oli ihan täynnä ja mun lentokentällä piti olla neljältä niin hyvästelin muut ja äidin, isin, Emman ja Ellun kanssa lähdin lentokentälle. Oltiin siellä aika aikasin, niin käytiin syömässä ja viemässä kamat lähtöselvitykseen. Aika nopeasti tuli aika sanoa heipat ja vähän haikein mielin lähdin omalle portille. No neljä kuukautta ja sitten taas nähdään.

Eka lento Orlandosta Atlantaan oli tarkoitus lähteä 6:11pm ja mulla piti olla tunti aikaa vaihtaa konetta Atlantassa. No ei sitten mennytkään ihan niin. Koneessa oli jotain vikaa ja istuttiin siellä kun korjaajat yrittivät saada vian korjattua. Lento pääsi lähtemään melkein tunnin myöhässä. Olin Atlantassa sitten 9:07 ja seuraava lento lähti 9:15. Onneksi kaikki olivat tosi avuliaita, mutta koneen kolmasvikalla rivillä istuminen ei ollut se ihan paras juttu. Kun pääsin koneesta ulos niin aikaa oli enää 4 minuuttia seuraavan koneen lähtöön. Juoksin kysymään virkailijalta mistä kone lähtee ja hän kertoi mulle että jos juoksen oikein kovaa niin saatan ehtiä. Lento oli lähdössä viereiseltä portilta. Siinä sitten virkailija hirveellä vauhdilla naputteli tiedot koneelle (väitti aluksi ettei mun nimeä löydy, onneksi oli lippu kädessä niin uskoi). Kaikki ovet oli jo suljettu mutta hän oli tosi kiltti kun päästi mut vielä sisään, sillä ei se ollut mun vika kun edellinen kone oli myöhässä. Jos kone olisi ollut minuutinkin enemmän myöhässä niin en olisi ehtinyt ja olisin juotunut jäämään Atlantaan yöksi!

Pääsin perille Kansas Cityyn 10:40pm ja Kendyl ja mom olivat kentällä vastassa. Olin ihan tosi väsynyt ja varma, ettei mun kamat olleet ehtineet koneeseen sillä en ite meinannut ehtiä. Yllätyttiin iloisesti kun mun harmaa matkalaukku tuli hihnalta näkyviin! Päästiin kotiin vasta kahdentoista aikaan yöllä.

Oli superkiva ja onnistunut reissu, säät suosivat ja perheen näkeminen oli hyvä juttu. Ei ne oo muuttuneet ja kyllä ne musta tykkää ihan yhtä paljon kuin ennen kun lähin ja ovat varmasti vastassa Helsinki-Vantaalla sitten 29.6., vajaan neljän kuukauden kuluttua! Nyt kun oon miettinyt niin kyllä toi perheen näkeminen oli hyvä, ja se autto mua ymmärtämään että enää vähän aikaa nauttia täällä olosta ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Kiitos ♥